Sain Susannelta joululahjaksi Dirk Hennin suunnitteleman pelin Metro, jossa pelaajan tarkoituksena on rakentaa metrolinjastoja Pariisiin. Itse peli on viihdyttävä ja sen kanssa pohtiessa saa kulumaan pitkänkin tovin, ainakin näin aluksi. Jo pelin laatikkoa ensimmäistä kertaa purkaessa päähän juolahti aate siitä, kuinka realistinen peli on, onko Pariisissa ollut jo aivan 1900-luvun alussa näin paljon metroasemia ja onko metrolinjasto mahdollista kopioida pelissä.

Aloitin tutkimaan Pariisin metrolinjastoa Wikipedian avulla, ja rekonstruoin metrolinjastotilanteen Pariisin metron synnyinajoilta. Mahdollisuutta metrolinjaston kopioimiseen pelissä ei ole, eikä oikeastaan edes sinne päin, Pariisin metrolinjasto kun on ollut jo sen rakentamisaikoina runsaasti monimutkaisempi kuin Helsingin metro vieläkään on. Ensinnäkin Pariisin metroasemien nimet ja jopa sijainnit ovat muuttuneet ajan kuluessa, mikä asettaa omia haasteita metrolinjaston tutkijalle. Toisekseen linjastojen ristikkäisyys tekee ns. ympyräreitin muodostamisen mahdottomaksi. Peli ei siis aivan täydellisesti kopioi todellista metrolinjastoa 1900-luvun alussa, vaan sen kehittäjä on tehnyt muutamia myönnytyksiä ja tehnyt mahdottoman mahdolliseksi.

Vasta 1931 rakennettu asema Rue Montmartre (4) nimettiin vuonna 1998 Grands Boulevardsiksi. Myöskään asemaa Richelieu-Drouot (6) ei ollut 1900-luvun vaihteessa, vaan se rakennettiin 1928. Madeleinen (11) asema rakennettiin jo vuonna 1910, mutta se kuului linjaan 8 (sekä 12), jotka olivat silloin hyvin lyhyitä. Trocadéro (16) -asema rakennettiin vasta vuonna 1922. Champ-de-Marsin (17) sijainti vaihteli kovasti 1900-luvun vaihteessa, pelin ajankohtana se on ilmeisimmin sijainnut nykyisen Invalides-aseman paikkeilla (nykyinen asema rakennettiin vasta vuonna 1923), linjojen 9 ja 13 reitillä. Port-Royal (21) kuuluu Pariisin RER-verkon B-linjaan, joka otettiin käyttöön vuonna 1977. Kaupungin keskustassa olevat asemat Solférino ja Rue du Bac kuuluvat linjaan 12.

Edellä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta peli sijoittuu vuosille 1898-1911. Silloin käytössä olivat seuraavien linjojen alla mainitut asemavälit:

• Linja 1: Argentine > Porte de Vincennes
• Linja 2: Porte Dauphine > Nation
• Linja 3: Porte de Champerret > Gambetta
• Linja 4: Porte de Clignancourt > Porte d’Orléans
• Linja 5: Jaurès > Place d’Italie
• Linja 6: Charles de Gaulle – Étoile > Nation (poissulkien Trocadéro ja Daumesnil)
• Linja 7: Porte de la Villette > Place d’Italie (poissulkien Pyramides, Pont Neuf sekä väli Pont Marie > Les Gobelins)
• Linja 8, 12 ja 13: Joitakin asemia

Netistä löytyi aito ja alkuperäinen kartta sen ajan metrolinjoista, mutta tässä vielä kyhäämäni (hiukan selkeämpi) metrokartta vuodelta 1911 (vain pelissä esiintyvien asemien nimet merkitty, klikkaa nähdäksesi kokonaisen version):

Noin yleisesti voin kyllä suositella peliä kenelle tahansa, jonka mielessä pelissä täytyy olla jonkinasteista (joskus jopa tuskallisen raastavaa) pähkäilyä, pelin voittaminen kun vaikeutuu sitä mukaa, kun vastustajasi oppii laattojen tuomia mahdollisuuksia. Siinä mielessä peli voi tosin olla huono, että vasta-alkajan on vaikea voittaa kauan pelannutta. Kuten Carcassonnessa, myös Metrossa peli-ikää lisää se, että jokainen peli eroaa edellisestä sen verran, että pieni uutuudenviehätys säilyy pidempään ja ettei mahdollisuutta yhdellä taktiikalla joka kerta voittamiseen ole. Kuten olemme todenneet, pelin mielekkyyttä lisäisi varmasti se, että olisi itse joskus Pariisissa ollut.

Suurin osa tästä tiedosta on hankittu englanninkielisen Wikipedian artikkelista Paris Métro ala-artikkeleineen (asemat, linjat, …), Pariisin julkisesta liikenteestä huolehtiva RATP löytyy netistä osoitteesta ratp.org.

Kiitos Susannelle hyvästä lahjasta ja onnittelut hyvästä viime hetken lahjaideasta!