Joulu meni. Ennen uutta vuotta pitänee käydä läpi saadut joululahjat, mikäli sen meinaa tehdä. Ja ainakin vuoden parhaita levyjä pitää yrittää pohtia, tiedä sitten mitä siitäkin tulee.
Lautapeli-innostuksestani johtuen joululahjani sisälsivät niitä useamman kappaleen… Jo mainitsemani Metro Susannelta sekä vanhemmiltani lisäosat Kreivi ja kuningas sekä Torni Carcassonneen. Lisäksi myös Carcassonne Kivikausi, mikä on oikeasti miellyttävän erilainen ja tuo hieman vaihtelua pelailuun, etenkin kun pelaajia on yleensä vain kaksi. Stockmannin lahjakortilla kävin ostamassa myös pelin Menolippu Eurooppa (Ticket to Ride Europe), jota en ole vielä ehtinyt kertaakaan pelata, mutta joka vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta ja toisaalta kuitenkin sopivan yksinkertaiselta. Joku kevyehkö peli olisi vielä kiva kokoelmaan, kun alkuperäinen Carcassonnekin alkaa olemaan aika pelattu jälleen tältä erää. Ehdotuksia?
Muita joululahjoja olivat iso Myyrä-pehmolelu, Jaakko Löytyn levy Nälkämaan lauluja, Viivi ja Wagner -sälä, jotain sekalaista sekä ukulele. Vaatteita ja karkkia en juurikaan saanut, mikä onkin oikein hyvä asia. Kaiken jouluruoan lisäksi ei karkkia jaksaisikaan syödä, ja vaatteista en ole niin kovin innostunut, että jotain lahjaksi asti haluaisin. Ostaa sitten samaa lisää, kun edelliset menee puhki.
Vuoden parhaiden levyjen top 3 lienee tämä, kakkonen ja kolmonen kuitenkin aika lailla tasoissa keskenään:
- Magyar Posse: Random Avenger
- von Hertzen Brothers: Approach
- Muse: Black Holes & Revelations
Muita tänä vuonna aktiivisina olleita mainitsemisen arvoisia artisteja ja yhtyeitä (aakkosjärjestyksessä) ovat ainakin Ami(i)na, Damn Seagulls, The Decemberists, Feu Thérèse, Magenta Skycode, Montevideo, Samae Koskinen, Scandinavian Music Group, Zero 7. Ainakin. Amiinalta ja Damn Seagullseilta odotetaan ensi vuoden alkuun pitkäsoittoja, mutta tänä vuonna ilmestyneet singlet ovat kyllä luvanneet aikas mielekästä materiaalia… The Decemberistsiin tutustuin puolivahingossa, kun pyysin Stupido-Wiikoilla myyjää suosittelemaan jotain – se kolahti. Paras levy mielestäni ei kyllä ehkä ole kuitenkaan tänä vuonna julkaistu The Crane Wife, vaan 2003 ilmestynyt Her Majesty. Samae Koskisen ja Zero 7:n levyt olivat sellaisia, joita piti kuunnella pitkään ennen kuin niille lämpeni. Mutta lämpenipä silti.
Nyt lähden jatkamaan löhöilyä, pitäkää kaikki rauhallinen uusi vuosi mikäli en sitä ennen vielä kirjoita tai ei nähdä.
dzam
4. tammikuuta, 2007
Minäkin sain tuon Menolippu Euroopan. Eilen tosin vasta ekaa kertaa pelasin sitä, ihan hauskalta tuntuu. Mutta ei jotenkin jaksa kuitenkaan niin paljoa kiinnostaa – menee kun ei ole muuta tekemistä (kysymys onkin, onko kaikki lautapelit sisimmissään sellaisia :)) mutta muuten en ole “koukuttunut” siihen millään tasolla.
Pasi Lallinaho
5. tammikuuta, 2007
Kyllähän kaikki viihdykkeet, mukaanlukien pelit, (olivat sitten lauta-, tietokone- tai konsolipelejä) vaativat jonkinlaisen sytykkeen, jotta niistä jaksaisi innostua muulloinkin kuin silloin, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Lautapeleillä (ja vastaavilla) tuo kynnys on vaan muihin peleihin verrattuna suurempi, kun kaikenlaista hienoa grafiikalla mässäilyä ei ole mahdollista toteuttaa, paitsi se pieni määrä staattista grafiikkaa (mikä kyllä Menolipussa on erinomaisesti toteutettu). Innostumista tietysti avustaa riittävä ja tarpeeksi tasaväkinen peliseura sopivan usein. Vajaa kymmenen peliä olen nyt pelannut erilaisin pelaajamäärin — kolme pelaajaa tuntuu hyvältä, viidellä oli aika kaoottista. Lisää on tarkoitus pelata, Menolippu on todellakin hyvää vaihtelua ikuiseen Carcassonnen vääntämiseen (pelasi sitten lisäosilla tai ei).
[...] 20. joulukuuta 2009 kello 21:39. On taas jokseenkin vuosittaisen (2006, 2007) The Best of… -listaukseni aika. Tällä kertaa parhaita levyjä ei ole kolmea vaan [...]