Tietynlainen Suomi vastaan Ruotsi vastaan Islanti -maaotteluhan siitäkin syntyi, kun Damn Seagulls, Pelle Carlberg ja amiina julkaisivat samana vuonna levyt. Seuraavassa niistä lisää.
Damn Seagulls / Soul Politics
Sielunpolitiikasta on varmasti jo aivan liikaakin sellaisia arvioita, joissa kehutaan pirun merilokkien kasvaneen musiikillisesti valtaisasti — ja miksei ihmisinäkin. Mutta tämä on kiistelemätön tosiasia, näin vain on. Bändin levynjulkaisun jälkeistä aikaa on kuitenkin sävyttänyt muutamien avainhenkilöiksikin laskettavien jäsenien eroaminen yhtyeestä — ja vielä nimenomaan musiikillisien erimielisyyksien takia. Sanokaa nyt sitten, onko tämä huono vai hyvä asia.
Hyvä asia joka tapauksessa on se, että levy saatiin vanhalla kokoonpanolla valmiiksi. Kakkoslevy ei varmasti olisi ollut läheskään yhtä kokonainen kokonaisuus kuin nyt, jos yhtye olisi hajonnut jo aiemmin tai kitkaa olisi syntynyt yhtään enempää. Uudella levyllä ei todellakaan siis nähdä samanlaista nuoruuden rähinää ja murinaa kuin esikoisella, päinvastoin, musiikista on tullut enemmän (nuorille) aikuisille orientoitunutta.
Henkilökohtaisiksi suosikeiksi merkkaan hetkeäkään miettimättä kappaleet While I’m Gone, Quality People sekä Rooftops & Railways. Pirteämmille päiville sopii älyttömän hienosti valittu sinkkulohkaisu The Beat.
Nyt uuden levyn ilmestyttyä voin tunnustaa, että mielestäni dammareilta puuttui aikoinaan, ensimmäisen levyn aikoihin, sitä jotain. Nyt se on löytynyt. Itse herroja lainaten, I feel more like home. Suosittelen lämpimästi.
Pelle Carlberg / In A Nutshell
Ruotsalainen kliseitä viljelevä laulaja-lauluntekijä Pelle Carlberg sai valmiiksi toisen levynsä. Mutta kliseet on ihan ok, hei.
Pelle jatkaa samalla vakuuttavalla tyylillä; levyllä on jälleen kerran 10 tarttuvaa poppimelodiaa (sekä yksi instrumentaali piilokappaleineen). Sanoitukset on niin peruskauraa kuin voi olla, biisit ei esittele kikkailuja eivätkä ole liian täyteen tupattuja. Levy on mukavaa ja rentouttavaa kuunneltavaa alusta loppuun.
Jos jokunen sana pitäisi sanoa puolustaakseen Pellen kliseitä, ne huokuaisivat ehkä sitä, että elämässä tapahtuvat asiat ei loppujen lopuksi ole niin yksinkertaisia ja itsestäänselviä kuin ihmiset ne yleensä näkevät. Jopa rikkinäinen kello on oikeassa kahdesti päivässä!
amiina / Kurr
kurr
Heti aluksi annan pojot sille islantilaiselle (teko)taiteellisuudelle, josta koko islantilaisten bändien rintama pitää huolta. amiinan levyn kannet osoittavat sen, kuinka itse kosketeltava materiaalia voi olla ja on sellaista, mistä kannattaa maksaa. Se asia, millä voi perustella levyjen ostamista jopa fanaattisimmille piraatti-ihmisille.
Musiikillisesti amiinan levy on juuri sitä mitä odotin. Aivan mahtavaa rentoutusmusiikkia siis, ja muutenkin todella tunnelmallista. Musiikistakin voi suorastaan tuntea sen, että se on suunniteltu islantilaisessa päässä. Se tulee läpi mutta ei mene läpi, vaan jää soimaan ja kaikumaan koko kehossa.
Kannattaa kuunnella. Aikuisten oikeasti.