Hajoamisia»

On olemassa ihmisiä, joiden mielestä kaikki hyödyllinen on hyödytöntä tai ainakaan ei nyt niin kovin erikoista, rumat asiat näyttävät kauniilta, omat mielipiteensä ovat ainoita oikeita, muiden mielipiteillä ei ole väliä (koska itse ollaan niin suuria herroja). Onneksi en ole yksi heistä.

On myös ihmisiä, jotka ajattelevat, että kaikki pitää suunnitella niin, että täydellinenkin idiootti osaa käyttää ko. tuotetta. Olen tavallaan samaa mieltä, mutta rautalangasta vääntäminen on niin syvältä. Kaiken pitäisi olla selkeää, kaikelle pitäisi olla selitys, edes laaja keskiverto informaatio ei korvaa kahta bittiä hyödyllistä ja loppuun asti fiksusti organisoitua. Josta ei ole edes kenellekään hyötyä. Onneksi en ole vielä yksi heistäkään.

Hain töihin Stockmannille, Itäkeskuksen musiikkiosastolle. Tarkoitus on silti jatkaa yrityksen kanssa tänä vuonna ja edelleen, ensi vuonna tehokkaammin.

Woodcloudin kehitys etenee nyt ihan hyvää vauhtia, tosin taas ollaan siinä pisteessä että täytyisi luoda vähän lisää tauluja tietokantaan ja asiat jotakuinkin seisovat paikallaan. Tällä hetkellä ei kaivata juuri lisää testaajia eikä sinänsä hirveästi edes uusia toivomuksia ja ehdotuksia ominaisuuksia, mutta mitenkään kiinnostaa, joinatkaa IRCnetissä #woodcloud -kanavalle.

14. elokuuta, 2007 — Ei kommentteja »
Lyhyet — , ,

Arvostelen, ¤&%@!»

Toinen setti levyarvosteluja. Tällä kertaa aika lailla tuntemattomia (tai edellisiäkin tuntemattomampia) suurimmalle osalle.

Francois Virot / Tout Gâché, Tout Perdu

Francois Virot: Tout Gâché, Tout Perdu

FatCatin demoarkistosta löytynyt Francois on ollut aikamoinen aarre. Pari päivää sitten sain F:n levyn, nimeltään Tout Gâché, Tout Perdu, postista.

F:n ääni saattaa monien mielestä yltää ärsyttävyysrajoissa lähelle M. A. Nummista, mutta itse MANinkin fanina pidän omintakeisesta laulutyylistä ja pikku kieunnoista. Levyn biisit on pitkälti peruskitararalleja, sillä erotuksella, että monet niiden melodioista jää soimaan helposti päähän.

Jos levyltä pitäisi nostaa esiin muutama kappale, niin ykkösvalintani olisi varmaankin Not the One, jossa on aivan mieletön tunnelma ja jossa F:n laulutyyli tulee hyvin esille. Kakkosena My Shoes Aren’t That Good, jossa kitara ei ole pelkkä kielisoitin, kolmossijalle on jo paljonkin tunkua.

Tout Gâche, Tout Perdu -levyä saa tilattua viiden euron hintaan F:n MySpacesta löytyvillä ohjeistuksilla. Kaveri on tehnyt myös muutaman Take Away -shown (#37, S11), kuunnelkaa miltä herra kuulostaa.

Ilmeisesti piakkoin F saa levyn julkaistua myös levy-yhtiön kanssa, eikä Clara Clara -bändilläkään, jossa F soittaa rumpuja, tunnu menevän ihan huonosti, kun keikkailivat juurikin kuukausia Euroopassa ja jenkeissä.

Liz Isenberg / Seeport, Seaport, Seeport

Liz Isenberg: Seeport, Seaport, Seeport

Toinen samaisesta demoarkistosta löytynyt artisti, Liz Isenberg, ihastutti ja nousi joukosta selkeästi. Menin ja tilasin levyn Seeport, Seaport, Seeport Leisure Class Recordsilta naurettavan halpaan 11 dollarin hintaan.

Lizin voisi varmaan myös laittaa kategoriaan erikoiset lauluäänet. Ääni nimittäin on kuin pikkutytöllä, pehmeä ja hento, jotenkin niin hyvänkuuloinen kaiken muun naislaulajamassan seassa. Ensimmäisenä mieleen paukahtaa múm ja sen laulajattaret.

Levyn 20 kappaleesta huokuu läpi itse tekemisen tunnelma, ja sitäpä se nimenomaan onkin – Liz on soittanut levylle lähes kaiken itse. Musiikki jättää omalla tavallaan aika hiljaiseksi, sanoja kuvailemaan sitä on vaikea löytää. Ehkä sitä pitää vain itse kuulla.

Alusta loppuun kuunnellessa musiikki pysyy juuri sopivan samanlaisena ja muuttuu juuri sopivasti. Levyn huippukohtia ovat ehkä People Why Die In The Desert, Hello Christmas, The Bad Ones ja But Their Mouths Were So Pretty. Ei voi myöskään sanoa että levyn taso laskisi missään vaiheessa dramaattisesti; päinvastoin, SSS on hyvä ja eheä kokonaisuus.

Sébastien Schuller / Happiness

Sebastién Schuller: Happiness

Tässä onkin sitten ehkä suosikkilevyni tällä hetkellä. En muista mistä kuulin Sébastienista, mutta… Kakkosbiisi Weeping willow iski heti suoraan tajuntaan, soi päässä viikkoja ja lopulta oli pakko ostaa koko levy. Ja se kyllä kannatti.

Levy alkaa mielettömän kauniilla kappaleilla 1978, Weeping willow ja Sleeping song, jotka luovat kyllä älyttömän haikean mutta toiveikkaan tunnelman. Yhdessä Tears coming homen ja lopetuskappale La dernier jourin kanssa kappaleet muodostavat älyttömän hienon tunnelman, jota moni muu levy ei pysty luomaan. Ei muutkaan kappaleet huonoja ole, mutta jäävät selvästi edellä mainittujen varjoon…

Huonona puolena mainitsisin ehkä vaikean lähestymiseen albumiin sekä ehkä hieman rakoilevan kokonaisuuden. Joskus suorastaan ärsyttää se, kuinka näin upea melankolisuus on pilattu muutamalla turhan iloisella ja/tai liian editoidulla kappaleella. No, mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä enemmän kappaleet kyllä tuntuvat sopivan paikoilleen, mutta vaikea kokonaisuus tämä silti on.

Suosittelen ehdottomasti kaikille, kuunnelkaa edes. Herran MySpacesta voi kuunnella jotain ja kotisivuilta löytyy muun muassa video Weeping willowille.

10. elokuuta, 2007 — Ei kommentteja »
Kirjoitukset — ,

Barf.»

Olen viime aikoina miettinyt entistäkin vakavammin oman domainin hankkimista. Eivät maksa paljoa, ja siitä olisi kyllä iloa. Mutta antaa vielä odottaa, ehkä ensi vuoden alusta.

Lähes järkytyin tänään kun huomasin, että sekä Feu Thérèselta että Hrstalta on tulossa uudet levyt! Selvinnen asiasta hengissä, mutta ne täytynee kuitenkin ostaa. Guillaume Eluerdin levylle on lukittu julkaisupäivä myös, syyskuulle on tulossa nyt ainakin viisi ostettavaa levyä (edellä mainittujen lisäksi Athlete ja múm sekä kenties Peter Surla, mikäli se toteutuu), ja sitä ennenkin jo muutama (siis: Savoy, Sigur Rós tai kaksi, ehkä bass’n Helen), kamalaa, rahaa menee taas! Mutta joo, sinänsä onnellista, että tänä vuonna on tullut aika tasaisesti levyjä, joten hirveästi uusia ylläreitä ei ehdi tulla. Ehkä!

Amarokin grafiikat ja woodcloudin kehittäminen täydellä teholla on jäänyt vähäksi aikaa, nyt pitää ryhdistäytyä senkin kanssa. Pitäisi myös tuottaa se kauan päässä ja osittain kiintolevylläkin lojunut uusi teema sivuille. Oikeastaan kaksikin ideaa on. Eikä niitä voi oikein yhdistää, paff.

En ole taaskaan kirjoittanut ihan vähään aikaan (tai ainakin tauko tuntuu pitkältä, vaikka se on suhteellisen lyhyt verrattuna aiempiin, pitkiin taukoihin), joten pitäisi ehkä yrittää tehdä jotain yhteenvetoa siitä, mitä on tapahtunut. Ei ehkä ole kuitenkaan tapahtunut mitään erikoista. En edelleenkään ole ilmeisesti pääsemässä opiskelemaan. Välillä väsyttää vähän liikaakin ehkä, nukun silloin tällöin pitkiä päiväunia. Tein seurakunnan uuden esitteen syksyn nuorten toiminnasta ja olen muutenkin ollut säätelemässä kaikenlaista, odotan syksyn toimintaa ja mukana olemista, vaikka olenkin jo vanha parta. (Partakin on taas kasvanut jonkin verran.) Ollaan myös puhuttu Susannen kanssa ulkomaanmatkasta, joka ajallisesti sijoittuisi osapuilleen niin noin kuin uudenvuoden paikkeille, jolloin olisi meidän molempien synttärit. Ehkä Lontoo, ehkä joku muu kaupunki.

Tageja alkaa kertyä tälle kirjoitukselle aika reilusti. Ainiin, täytyy kirjoittaa suomeksi eräs vanha englanniksi kirjoittamani juttu ja päivittää sitä vähän… Jos vaikka saisi sen tänne laitettua. Pelataan lautapelejä joku päivä, ihmiset.

8. elokuuta, 2007 — Ei kommentteja »
Lyhyet — , , , ,