Ennen ensimmäistä viikkoa yllä ollut odotustila harjoittelua kohtaan on vihdoin täydellisesti ohi. Siitä huolimatta kuinka rankka harjoittelu oli ja kuinka pihalla kaikesta ensimmäisellä viikolla olinkaan, tuntuu, että harjoittelu nivoutui loistavasti kasaan viimeisellä viikolla.

Sain kontrollin tunteen isojen ryhmien kanssa toimiessa. Työ alkoi tuntua todelliselta tekemiseltä, eikä vain koko ajan uusien (käytännön) asioiden opettelulta. Harjoitteluajan tehtävät valmistuivat. Kävin ”Kinaporin kammarin” päivätoimintapaikassa tutustumassa. Luin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja kyselin enemmän. Saatiin viimeinen harjoittelunohjaus tehtyä ohjaajani kanssa.

Opin myös viimeisellä viikolla jotain, nimittäin työyhteisöistä. Yhteisö ei aina ole reilu ja oikeudenmukainen. Tarkoitan tällä sitä, että kukin työntekijä ei välttämättä pääse tekemään sitä työtä, mihin on kouluttautunut, vaan roolit saattavat häilyä ja jopa vaihtua toisen työntekijän kanssa – esimerkiksi toisen persoonan ollessa vahvempi ja dominoivampi. Työyhteisöissä tulee myös aina olemaan sellaisia kollegoita, joiden kanssa yhteistyö toimii paremmin, ja sellaisia, joiden kanssa se toimii huonommin. Ihmisten tapa tehdä töitä vaihtelee, ihmisten tapa antaa ja saada palautetta vaihtelee. Mutta eri työtapojen, persoonien tai jopa erimielisyyksien ei tulisi vaikuttaa itse työhön. Vain sillä on väliä, mitä ”asiakkaat” (tai tässä tapauksessa ”autettavat”) tarvitsevat.

On hyvä, että harjoittelu loppui. Tuntuu siltä, että olen nyt antanut kaiken ja saanut kaiken, mitä voin tällä erää tästä työpaikasta saada. Toisaalta on haikea olo. Haluaisin olla jatkossakin ihanien Meripihkan vanhusten kanssa.

Tiistaina kävin tutustumassa viriketoiminnan järjestäjiin, tänään aamupäivällä olin päivätoiminta Kultakampissa.

Viriketoiminta tavoittaa suhteellisen hyvin kaikki Kustaankartanon asukkaat. Osa toiminnasta on myös avointa päivätoiminnan asiakkaille. Kisoja ja visoja, bingoiltapäiviä sekä erilaisia juhlia. Pitkäaikaisille asiakkaille retkiä ja erilaisia harrastusryhmiä.

Kultakampin toiminta vaikutti aika lailla samanlaiselta kuin Meripihkankin. Asiakkaisto on hieman erilaista, ei pelkästään dementoituneita vaan myös vammaisia (myös näkö-), liikuntarajoitteisia jne.

Tänään oli aika rankka iltapäivä sitten taas Meripihkassa. Tällä viikolla olen mielestäni ollut myös hieman oma-aloitteisempi (vaikka maanantaina lukuun ottamatta viikko on ollut aika repaleinen). Huomenna yritän toteuttaa harjoitteluun kuuluvan ryhmäyttämistehtävän.

Yritän saada uuden sivuston auki edelleen pikapuoliin.