Vuoden 2009 parhaat levyt»

On taas jokseenkin vuosittaisen (2006, 2007) The Best of… -listaukseni aika. Tällä kertaa parhaita levyjä ei ole kolmea vaan viisi. Pitkäsoittoja vuodelta 2009 olen hankkinut 23, eli suurinpiirtein saman määrän kuin vuonna 2007. Muita julkaisuja tosin löytyy yhteensä 15.

Vuoden 2007 kärkikolmikossa oli Scandinavian Music Group ja múm. Molemmilta on julkaistu levy tänäkin vuonna. Kumpikaan ei kuitenkaan yltänyt kärkiviisikkoon.

Kärkiviisikko on valittu lähes tieteellisin metodein ja parhaat levyt ovat erityisesti parhaita levyjä kuunneltaviksi koska tahansa.

Mainintoja

Vuoden 2009 pahin pettymys oli uusi Zero 7, joka ei vaan iskenyt. Lieneekö kyseessä taas albumi, joka vaatii kypsyttelyä? Ehkä, mutta soimaan sen on vaikea päästä. Suomalaisista suurin pettymys oli toisaalta mediassa hyvin arvosteltu Samae Koskinen. Muutamia muita levyhyllyntäytteitäkin oli, mutta niistä saatava ilo irronnee kyllä myöhemmin.

Seitsemännelle sijalle sijoittui Monon Hymn to the Immortal Wind, joka on loistavaa kuunneltavaa tietyssä mielentilassa tai tilanteessa. Kuudenneksi nousi aiemmin mainitun SMG:n “Palatkaa Pariisiin!”, joka jatkaa hyvin yhtyeen suuntaa kehittyä, mutta joka kuitenkin oli liian samaa ja liian kantria.

Viisi parasta

Tämän vuoden viisi parasta levyä ovat:

5. Evenfall (Sébastien Schuller)

Ranskasta Steven avustamana hankittu Schullerin lätty tullee kuulumaan parhaisiin levyihin kautta aikain, kunhan siihen pääsee kunnolla sisälle. Kuten aiemmin olen sanonut, Evenfall ei ole yhtä hyvä kuin edeltäjänsä Happiness, joka on ehkäpä universumin 5 parhaan levyn joukossa. Evenfall tuo samalla tuskallisen ja iloisen muutoksen Sébastienin musiikkiin. Lisää on hyvä odotella ja tälläkin albumilla herra vakiinnutti asemaansa suosikkiartistieni joukossa.

4. Declaration of Dependence (Kings of Convenience)

Erlendin ja Eirikin pitkään odotettu uutuus. Yhtä mukavaa ja rentouttavaa kuin ennenkin. Kaipaisi ehkä hieman jotain maustetta, jotta olisi vielä legendaarisempi. Tätä merkintää kirjoittamaan alkaessa oli vielä kolmannella sijalla, mutta lopulta hävisi hiuskarvan verran uudelle kolmoselle.

3. Kulkea kuin vapaa (Olli Helenius)

Koskettavat sanoitukset ja ihana paluu juurille. Menee yhtä syvälle kuin ennenkin. Kiitos Olli vielä kerran. Ansaitsisi täysin tunteella järjestetyssä listassa korkeamman paikan.

2. Black Swan (Athlete)

Ensimmäinen perustelu, joka mieleeni tulee, on: tarpeeksi samanlainen kuin Beyond the Neighbourhood! Kakkosena vaikka aiemmin olikin “vain” hyvä. Aloitusraita Superhuman Touch nostaa levyn arvoa vielä määrittelemättömän paljon ja kokonaisuus on muutenkin eheä. Juuri tällainen brittipoppi maistuu juuri nyt.

1. The Resistance (Muse)

Ei kuulosta paperilla yhtä hyvältä kuin korvissa. Tämä valtava eepos antoi odottaa itseään. Lunasti kaikki sille asetetut odotukset ja lisäsi päälle vielä älyttömän kasan hyvää. Viime aikoina on kokenut jo jonkinlaisen laskusuhdanteen, koska on niin puhki kuunneltu.

Kellun»

Sarasteen debyyttialbumi Kolme yötä hautausmaalla ja muita tarinoita näyttäytyi Suomen virallisella albumlistalla sijoituksella 25 viikolla 47/2009. Suosittelen kaikille rockin ystäville. Kiitos Samuli, Lauri ja muut bändin pojat hienosta levystä!

Koneeni uusista osista vaihtui kotelo hieman halvempaan malliin, koska aluksi tilattua koteloa ei ollutkaan Multitronicin varastossa. Toivottavasti ehtisi perjantaiksi, jotta pääsisin takaisin tuotteliaaseen ympäristöön.

Opiskelut on paria päivää ja taputtelua vaille valmiit tältä vuodelta. Nyt väsyttää jo. Jos Diakin ATK-järjestelmät ovat olleet jo aiemmin surkeahkossa kunnossa, on asiaan tullut nyt vielä suurempi huononnus; mihinkään iChain-kirjautumisen takana oleviin palveluihin ei pääse kirjautumaan Linux-järjestelmästä enää lainkaan. Sähköpostiin sentään pääsee vielä käsiksi, tosin siihenkin vain Outlook Web Accessin kautta. Ei mene kovin vahvasti.

Huomenna taidan nukkua pidempään ja saapua opistolle iltapäivällä.

Hyvästi, sukkula»

Shuttle-koneeni aika palvella on ohitse. Koneen virtalähde sanoi työsopimuksensa irti keskiviikkoiltana mitä omituisimmalla tavalla. Tilauksessa on nyt kasa uusia osia, joista on tarkoitus koota uusi ja tehokkaampi kone työpöytäkäyttöön. Siihen asti olen kahden kannettavani armoilla. Olen jo nyt oppinut uudelleen katsomaan asioita uudella tavalla, kun edessä ei ole viimeisen päälle hyvää näyttöä. Kaikki ei olekaan niin selvää ja kontrastipitoista kuin mihin on tottunut. Kiintolevyt eivät onneksi hajonneet, toisin kuin jossain vaiheessa pelkona oli. Harjoittelutehtävä on pelastettu eikä sitä tarvitse kirjoittaa uudelleen.

Joulun aikoihin tai viimeistään tammikuun alussa olisi kiva saada pelattua vielä enemmän lautapelejä kuin viime aikoina on tullut pelattua. Ainakin totaalisista nollakuukausista ollaan päästy eroon. Kaapista löytyy myös vielä uudehkoja pelejä: kirpputorilöydöt Clans ja Manhattan, uusimpana TransEuropa+, Power Gridin Brasilia/Espanja+Portugali -lisäosa sekä edelleen sama vanha Leader 1. TransEuropa+ on mielenkiintoinen, joskis kahdella ja kolmella pelaajalla ei ihan kovin mukava pelattava. Tuurielementti näkynee vähemmän useamman pelaajan peleissä. Leader 1 olisi mukava vihdoinkin saada pöytään, vaikka turnausluontoisesti pelattuna. Yliannostus nyt ja lisää useamman kuukauden kuluttua ehkä ensi kesänä, kun on ehkä seuraavan kerran tarpeeksi kiinnostuneita pelaajia…

Jo puolitoista viikkoa sitten lähes täysin loppunut harjoittelu on nyt totaalisesti loppunut, kun paikan pikkujoulutkin tuli katsastettua keskiviikkona. Monikulttuurisuuteen sai vielä aivan erilaisen näkökulman, kun paikasta oli ollut hetken poissa ja palasikin takaisin. Mukavaa ja toisaalta tuskallista, koska ajatukset ja into loppuu niin pian. Ensi kevään harjoittelupaikka on tietenkin vielä mysteeri.

Tänä vuonna ei taida enää tulla uusia mielenkiintoisia musiikkijulkaisuja. Kentin Punaisen ostan joskus myöhemmin halvemmalla ja uutta Sarastetta pitänee kysyä suoraan bändiltä. Ihan periaatteesta. Keanenkin H&F -kokoelman hinta tippunee ensi vuodelle, joten sitä voisi miettiä myös sitten. Ensi vuodelle on huhujen mukaan tiedossa ainakin Ville Leinosta, Album Leafia ja Husky Rescueta.