< & >»

On jotakuinkin viimeisiä mahdollisia hetkiä kirjoittaa blogiin lisää heinäkuussa. Tässä joitain satunnaisia aamuyön ajatuksia.

Anestesiaa!

Porcupine Tree on aiheuttanut osittaisen uudelleeninnostumisen ja sen johdosta ostinkin Popparienkelistä Stars Die -kokoelman ja nyt on eBaysta tulossa Fear of a Blank Planet, joka on ihan mieletön kokonaisuus – etenkin biisi Sentimental lämmittää mieltä. Tulee kuunneltua varmasti paljon syksyllä. Sébastien Schullerin uusi levy Evenfall ei ole ihan niin hyvä kuin ensimmäinen (tai sekin antaa odottaa itseään), mutta todellakin kaiken sen eteen näkemäni vaivan arvoinen. Jónsin & Alexin Riceboy Sleeps on loistavaa tunnelmointimusiikkia. Erikoispainoksen lisälevy All Animals saa vielä odottaa ensimmäistä kunnollista kuuntelukertaa. Molemmat vaativat mielettömästi aikaa ja keskittymistä. Ja säryttömän, kiireettömän päivän. Vuokko Hovatan Uutishuone -TV-sarjaan tekemä biisi Yhdessä yössä kuulostaa hyvältä, ilmestyyköhän se sinkkuna vai jopa osana Hovatan tulevaa (?) albumia?

Spotifystä löytyy kaikki muut edellä mainitut bändit ja albumit All Animals -ekstralevyä lukuunottamatta. Palvelu on mielenkiintoinen ja se varmasti on monelle mullistus musiikin kuunteluun. Vielä puuttuu mahdollisuus käyttää sitä mobiilisti. Omaa musiikinkuunteluani ei palvelu kuitenkaan täysin muuta – tykkään kuunnella biisit itse omistamiltani levyiltä, joita voin hypistellä käsissäni. Uusien artistien ja levyjen tutkiminen käy tosin helpommaksi. Tiedä sitten häntä onko tuo hyvä vai huono asia. Rahaa kun saisi olla enemmän, jos levyjä ostaa enemmän.

Oltiin porukan kanssa katsomassa Petteri Sariolaa (kumppaneineen) ja Don Johnson Big Bandia Tavastialla 25. päivä. Mukana oli myös muun muassa Iiro Rantala New Triosta tuttu Felix Zenger, joka tarjoili jokseenkin ja osittain illan parasta antia. DJBB:n lavashow oli suorastaan loistava, vaikka itse musiikki ei ihan syvällä sykikään. (Go Zarkus, syömme mielellämme suolaa!) Pepen veto taasen ei ollut odottamaamme tasoa. Pitkäaikainen fani totesikin jossain vaiheessa keikkaa että Pepestä on tullut idiootti. Aikamoista pelleilyä show olikin, etenkin kun taitoa olisi riittänyt paljon parempaankin. Elokuun 13. sitten Kraftwerkin keikalle isäni kanssa.

Honeymoon

6.–12. elokuuta on tiedossa häämatka Lontooseen. Tiedossa on ainakin mukavaa oleskelua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä paljon uutta ja vanhaa. Eiköhän matkaan mahdu muutama levy- ja lautapelikauppakin. En lupaa mitään, mutta kirjoitan todennäköisesti jonkinmoista matkapäiväkirjaa ja jos ei muuta, lisäilen ainakin kuvia.

31. heinäkuuta, 2009 — Ei kommentteja »
Lyhyet — ,

Joukkuetaktiikkaa?»

Lance Armstrong ei tule voittamaan Ranskan ympäriajoa kahdeksatta kertaa ainakaan tänä vuonna. Johtui tämä joukkuetaktiikasta tai ei, ensi vuonna ei Astana–Armstrong -paria ole, mistä olen jokseenkin iloinen. Joukkuetaktiikkaa sekin.

Schleckit ja Wiggins ilahduttavat sijoituksillaan. Contadorin menestys ei tullut yllätyksenä. Kuten Peter ja Christian Selin Eurosportilla totesivat, huippuajajien tulisi olla eri joukkueissa.

Jussi Veikkasen menestys on ollut myös ilahduttavan kohtuullista, mutta matka kärkeen on vielä pitkä. Ehkäpä tulevina vuosina voisi Tourilla olla kaksi tai kolmekin suomalaista ajajaa?

Alan ehkä lopulta lämpeämään tasaväkiselle kilpailulle.

25. heinäkuuta, 2009 — Ei kommentteja »
Lyhyet —

Kaikki ikkunasta ulos!»

Taas on harvinaisen kuuma ja kostea yö. Ja ajatustentäyteinen. Kestäkää pieni vuodatus ja ajatusten asettelu. Tarvitsen sitä.

Tässä ja nyt

Kun sinulla on kaikki tässä ja nyt, ei sinun tarvitse murehtia. Kun mitään parempaa ei ole enää saavutettavissa, ei sinun tarvitse enää odottaa mitään. Mikään ei satuta sinua, kunhan pidät kiinni siitä mitä sinulla on.

Jokaisessa meissä asuu kai pieni materialisti. Joskus tuntuu, että minussa hieman isompikin. Pidän siitä, mutta toisaalta vihaan sitä. En aina ymmärrä, miksi kaikella materiaalilla tai rahalla pitäisi olla – tai on – niin paljon merkitystä. Raha on rahaa ja materia materiaa, mutta mitään ei saa mukaansa kun täältä kerran lähdetään. Parempi siis vain nauttia siitä mitä on ja eteen tulee eikä aina miettiä sitä, mitä menettää, jos tekee niin tai näin.

On myös vaikea ymmärtää tulleensa perille. Minä olen jo perillä monessakin asiassa. Ehkä jopa kaikissa asioissa, joissa perille voi tässä maailmassa päästä. Silti minusta monesti tuntuu, että olen vasta matkalla. Matkalla pitkälle mutta matkalla jonnekin niin lähelle, että itse matkanteko vie siitä kauemmaksi.

Hieman myöhemmin

Ensi viikolla Susannella alkaa loma, joten tekemistä pitäisi keksiä. Lopulta myös lähteä häämatkalle jonkin verran viiveellä.

Odotan ja en odota opiskeluiden alkua. Kaikki meneminen on niin paljon enkä voi kuvitella olevani innostunut harjoitteluun menosta. Toisaalta syksyllä on tiedossa opinnäytetyön tekoa, mikä innostaa jokseenkin enemmän. Se konkretisoi hyvin pitkälle sitä, että kohta tulisi valmistua ja osata jotain. Ehkä osaankin. Kaikki suunnitelmat valmistumisen jälkeiselle ajalle ovat auki. Uskon kuitenkin, että johdatus oikeaan tapahtuu, kun sen aika on.

Kiitos.

17. heinäkuuta, 2009 — Ei kommentteja »
Lyhyet —