Valitsen iltaisin ennen nukkumaan menemistä itselleni aina unimusiikkia. Tämä musiikkivalinta riippuu paljon siitä, millainen mennyt päivä on ollut ja mitä on tulossa. Musiikki voi parhaimmillaan vaikuttaa positiivisesti seuraavaan päivään, viimeiseksi kuunneltu levy tai kappale saattaa soida päässä aamupäivästä ja asettaa päivälle tempon ja mielialan.
Yleensä valitsen levyhyllystä noin kolme levyä, jotka otan mukaan sänkyyn. Lopulta niistä kuuntelen useimmiten vain yhtä, joka hyvin usein on viimeinen hyllystä otettu levy. Valintaprosessia on hyvin vaikea kuvata, eikä siinä ole suurta logiikkaa, kuten tämän illan valinnoista (lue eteenpäin!) voi huomata. Valintoihin vaikuttaa ainakin se, mitä ei ole kuullut pitkään aikaan tai mikä on juuri tällä hetkellä se juttu. Liian hyvää musiikkia ei sen sijaan kannata ottaa mukaan, koska sitten nukkuminen on vaikeaa. Toisaalta musiikiksi kelpaa myös esimerkiksi M. A. Numminen, vaikka monet eivät pysty Mauria kuuntelemaan päiväsaikaankaan, saati nukahtamaan herran musiikin tahtiin.
Vaikka uusia levyjä on joskus vaikeaa kuunnella öisin, toissailtana unimusiikkini oli uusi Marko Nyberg & Uskollisten ystävien elokuvamusiikkilevy “Väärät juuret”. Toimi erittäin hyvin, tosin olisin kaivannut enemmän vokaalikappaleita. Lisäksi kuuntelin pari kappaletta King of All the Animalsia. Eilen musiikki taas oli Decemberistsien The Crane Wife. Tämän aikana ehdin jo nukahtaakin ja heräsin yöllä ensimmäistä kertaa siihen, että otin tulpat pois korviltani. Kertoo onnistuneesta valinnasta. Tänään mukaani sänkyyn lähtee Jamie Cullumin Twentysomething, Monon Hymn to the Immortal Wind sekä Tabermannin ja kumppanien Kaksi ihoa.
Hyvää yötä.