Lopussa kiitos seisoo?»

Viime viikkoina ja päivinä on ollut lähes totaalisen väsynyttä, jonka johdosta myös bloggailu on kärsinyt. Pyrin kuitenkin taas kirjoittamaan enemmän, viimeistään puolentoista viikon kuluttua kun talven vapaaviikkoni ennen viimeistä opiskeluviikkoa alkavat.

Harjoittelua on vielä tämän viikon jälkeen viikko ja päivä jäljellä, yhteensä siis enää 8 päivää. Se on 32 vähemmän kuin alussa! Harjoittelutehtävät ovat kuitenkin vielä lähtökuopissaan, eikä niitä kuoppiakaan ole vielä kaivettu. Tehtävää siis riittää, valitettavasti.

Aivotoimintaa?

Harjoittelun puitteissa on tällä kertaa tullut pohdittua paljon asioita ja myös päästy moneen lopputulokseen. Ammatillisesta kasvustani huomaan ainakin muuttuneen suhtautumisen erilaisuuteen ja uusien tilanteiden kohtaamiseen.

Vaikka juuri tässä harjoittelussa en olekaan kohdannut sellaisia tilanteita, joissa en olisi kyennyt ajattelemaan olevani edes jotenkin tilanteen kontrollissa, voi niitä tulla työelämässä eteen – juuri näissä tilanteissa tulee varmasti mietteeni olemaan kullanarvoisia. Jokainen asiakas on ihminen, oli hänellä mitä tahansa taustallaan tai kuului hän mihin tahansa väestönryhmään. (Tyhjä pää!)

Olen kohdannut paljon sellaista kulttuurista poikkeavuutta, jota ulkopuolinen ei yksinkertaisesti voi ymmärtää. Tilanteet pitää kokea itse, niitä pitää tulkita ja niistä pitää keskustella kunkin kulttuurin jäsenien kanssa. Silti ei kulttuuriin kuulumaton työntekijä aina voi täysin ymmärtää tilannetta tai syitä toimintatapojen takana. Kulttuuritulkkaus onkin avain moneen oveen.

Ongelmanratkaisua

On mielenkiintoista mutta samalla surullista, että samassa maassa asuvasta kulttuurista tiedetään niin vähän. Surullista etenkin siksi, että suurin osa niin kutsutusta tiedosta perustuu pikaisesti vedettyihin johtopäätöksiin – ja on negatiivista. Ymmärrän toki, että erilaisia muureja eri kulttuureita tai ihmisryhmiä kohtaan on vaikeaa murtaa, jos omat ennakkoluulot ovat jo valmiiksi negatiivisia näitä ryhmiä kohtaan. Silti en voi hyväksyä sitä, että jotakin ryhmää kohdellaan tämän takia poikkeuksellisesti – enkä sano tätä niin positiivisella sävyllä lainkaan.

Köyhyys ja syrjäytyminen voivat olla subjektiivisia tai objektiivisia, mutta ne voivat olla myös monitasoisia. Jälkimmäisessä tapauksessa ollaan todella syvällä ja nouseminen edes vähemmän marginaalisesti köyhäksi tai syrjäytyneeksi on todella vaikeaa. Pahimmassa tilanteessa voit olla syrjäytynyt yhteiskunnasta ja perheestä/suvusta, mutta myös erilaisista kulttuurisista ryhmistä. Harvinaisempaa mutta mahdollista on sekin, että olet syrjäytynyt ihan mistä tahansa ryhmästä, joiden jäsenillä on jokin yhdistävä tekijä. Kuinka voidaan olettaa, että tällaisessa tilanteessa oleva ihminen voi nousta “kohtuullisen” tuen puitteissa edes jollain tasolla yhteiskuntakelpoiseksi saati työkykyiseksi?

Mutta kun…

Alunperin tästä merkinnästä ei pitänyt tulla osaa harjoittelupäiväkirjasta, mutta siitä taisikin tulla syvällisin merkintä (harjoittelupäiväkirjaan) ikinä. Toivottavasti pystyin välittämään joitain kokemiani oivalluksia teillekin. Tästä varmasti puuttuu vielä iso osa pohdintaa ja oivalluksia, mutta nämä lienee niitä päällimmäisiä ja tärkeimpiä. Joitain asioita on vaikea muovata tekstiksi, vaikka käsitys niistä olisikin päässä kristallinkirkas. Ehkä vielä joskus?

19. marraskuuta, 2009 — 2 kommenttia »
Harjoittelupäiväkirjat —

Keep it simple, stupid!»

Elämän pitäisi olla yksinkertaista. Siinä ei siis tarvitsisi olla mitään ylimääräistä. Ei mitään sellaista, mitä ei välttämättä tarvitse tehdä. Asiaan liittyy myös materia. Ei pitäisi säästää kaikkea sellaista, mitä ei koskaan tule tarvitsemaan. Tai edes sellaista, jota ehkä joskus tarvitsee. Koska ei kuitenkaan tarvitse. Asioilla ei tulisi olla kiirettä, liittyi se sitten lähes mihin tahansa.

Yksinkertaistaminen vie paljon aikaa ja on iso prosessi. Silti tuntuu, että yksinkertaisuutta kohti olisi nyt parasta mennä. Kaikesta luopumisesta tai asketismista ei ole kyse. Ainakaan minun kohdallani.

Ei enempää korulauseita

Jotta ette kuvittelisi että olen muuttunut täydelliseksi hihhuliksi, mainitsen, että ostin maanantaina lisäosan Power Gridiin, tänään (tai siis tarkemmin ottaen eilen tiistaina) saapui postitse Huuto.netistä huudettu Tapani Rinteen levy ja myöhemmin illalla shoppailin yhden halvan levyn Amazonista.

Syy miksi vähintään kahden pelaajan tulisi lukea ohjeet ennen lautapelin pelaamiseen on nyt selkeämpänä mielessäni kuin koskaan. Sen lisäksi, että pelasimme Power Gridiä osittain (pienesti) väärin, on Agricolan pelisäännöissämme ollut iso eroavaisuus virallisiin sääntöihin. Perheenjäseniä asetetaan siis yksi kerrallaan, ei kaikki yhden pelaajan perheenjäsenet kerrallaan. Nimetkäämme pelaamamme variaation aggressiiviseksi pelimuodoksi – tai sitten ei.

Happi loppuu, hävettää.

11. marraskuuta, 2009 — Ei kommentteja »
Lyhyet — ,

Talvi!»

Harjoittelua on jäljellä kolme viikkoa. Sen jälkeen on kaksi viikkoa aikaa viimeistellä (viimeistään) harjoittelutehtävät. Lopuksi vielä viikon puristus lähiopetusta ja tämän vuoden koulut ovat siinä. Silloin on jäljellä myös enää tasan vuosi valmistumiseen, vain yksi pitkä harjoittelu (jonka voi suorittaa vapaasti aika lailla missä haluaa) ja opinnäytetyön teko. Huh!

Uusia ja uusvanhoja lautapelejä

Viime aikoina olemme pelanneet Agricolaa ja sen pelaaminen onkin tuntunut paremmalta kuin aiemmin. Neljä peliä pienellä aikavälillä pelanneena ymmärtää pelin pieniä yksityiskohtia ja perusideaakin paremmin; mitä kannattaa tehdä, mihin kannattaa erityisesti panostaa, miten pelata korttinsa viisaasti ja tehokkaasti. Tänään pelasimme myös Pandemicia On the Brink -lisäosalla. Bioterroristin osa oli helpohko, erilainen ja mukava. Voitin kevyesti kolmen hengen tutkijatiimin viidellä epidemialla.

Joululahjatilaukseen on jo aikoja sitten mennyt Power Grid: Factory Manager, mutta tänään myös vahvistui (netitse), että Lautapeleillä on peliä varastossa. Power Gridistä puhuttaessa mielenkiintoa herättää myös alkuperäisen peliin tuleva lisäosa Brasilia & Espanja+Portugali ja etenkin sen mukana tuleva laatikko karttoja varten. Unelma järjestelmälliselle ihmiselle ja todennäköisesti pakko-ostos tulevien kuukausien aikana. Muitakin lisäosia voisi hankkia lisää, mikäli PG pääsee jatkossa pöydälle enemmän.

Muita vähintään pelaamiseen asti kiinnostavia pelejä ovat tällä hetkellä TransEuropa+ (kyllä, pitäisi ensin pelata edes On the Undergroundia, ja onhan minulla junapelejä muutenkin ihan tarpeeksi), World Cycling Game (samat sanat, ensin pelattava peli Leader 1), Wasabi!, Container sekä mahdollisesti Le Havre, Die Macher ja yllärinä Memoir ’44.

Lautapelit pitää vielä yhden lautapelilauantain 5.12. Taisin missata edellisen, nyt voisi pyrkiä osallistumaan.

Paikkani Xubuntussa – ja Shimmer Project

Lokakuun 29. päivä tiedoitimme uudesta vapaan lähdekoodin projektista, Shimmer Projectista. Uusi grafiikkaan, käyttöliittymäsuunnitteluun ynnä muuhun vastaavaan keskittyvä tiimi tulee olemaan tulevaisuudessa ensisijainen paikka vapaan lähdekoodin työlleni. Johtamassani tiimissä toimii lisäkseni Steve Dodier (SiDi), James Schriver (dashua), Simon Steinbeiß (ochosi) ja Mads Rosendahl (MadsRH). Lisää tästä projektista tulee löytymään projektin kotisivuilta tai suoraan vapaan lähdekoodin blogistani (englanniksi), josta löytyy myös alkuperäinen tiedotus projektin perustamisesta.

Jatkan edelleen myös Xubuntun markkinointipäällikkönä, mutta hieman erilaisessa roolissa kuin ennen. Tästä voit lukea lisää (englanniksi) Xubuntun kehittäjien sähköpostilistan arkistosta.

8. marraskuuta, 2009 — Ei kommentteja »
Lyhyet — , ,