Alkuvuoden musiikki»

Parhaita kuunteluelämyksiä alkuvuodesta ovat tarjonneet yhtyeet, joista hieman seuraavassa. Lopussa hieman ennakkotunnelmia muutamia tulevia julkaisuja kohtaan.

Musiikkia joka makuun

Carpark North, joka on uusvanha löytö Spotifystä, ties minkä linkin kautta alunperin. Raskaan rokin, elektronisten elementtien ja popahtavien melodioiden yhteensovittaminen ei ole pitkään aikaan, jos ikinä, kuulostanut näin hyvältä. Kolmesta aiemmasta levystä kootulla (ja ainakin osittain uudelleennauhoitetulla, -sovitetulla ja -kirjoitetulla) Lost-levyllä on hyvin pitkälti vain hyviä kappaleita. Tässä lienee yksi hyvä esimerkki hyvästä tuotannosta ja musiikin kehittymisestä. Yhtyeen nettisivuilta voi kuunnella biisejä, tosin ei valitettavasti Lostin kokonaisuudessa.

von Hertzen Brothers, joiden uusi albumi Stars Aligned oli odotettu albumi, joka lunasti sille asetetut odotukset. Ainakaan vielä levy ei ole noussut maailmoja syleileviin sfääreihin. Veljekset tuntien albumi antaa odottaa itseään vielä jonkin verran, jonka jälkeen jysähtää tajuntaan hieman suuremmalla voimalla. Joka tapauksessa taattua laatua yhtyeen ja miksei ylipäätäänkin rokin/progen ystäville.

Thirteen Senses uudella albumillaan Crystal Sounds ja toisaalta myös vanhojen singlejen B-puolilla (Thru the Glass -ykkössinkun B-puoli Lights Out on soitetuin kappale sitten musiikkisoftan viimekertaisen säätämisen jälkeen).

Gary Go, joka osuu samaan nautintohermoon kuin edellinen. Ensikosketus Lontoon matkalla Morpeth Armsissa, jossa soi taustalla muutenkin loistavaa musiikkia.

Iiro Rantala on suomalainen jazz-legenda, jolta julkaistiin tänä vuonna vihdoin soololevy Töykeilyn ja uuden trioilun jälkeen. En tiedä, onko muutos ainoastaan hyvä, mutta uudella Lost Heroes -levyllä muutama loistava biisi. Ylitse muiden on kuitenkin nostettava Thinking of misty, joka tarjoaa aimo annoksen Iirottelua. Suosittelen kaikille erityisellä lämmöllä, myös niille, jotka eivät välttämättä ole jazzin ylimpiä ystäviä – vielä.

Ólafur Arnalds ja koko tuotanto. Mahtavaa rentoutumismusiikkia.

Kaksi tulevaa

Explosions in the Sky on julkaisemassa uuden albumin Take Care, Take Care, Take Care, jonka kansitaide herättää kiinnostusta. Uusi EitS kutkuttaa mahassa juuri sopivasti odotellen vielä jotain pientä uutta aiempien albumien lisäksi. Jos albumin musiikki vetää lainkaan vertoja kansitaiteelle, tullee se olemaan kovassa kuuntelussa julkaisunsa jälkeen.

Scandiavian Music Group ja Manner. Studiopäiväkirjan mukaan lienee tiedossa jotain, joka on enemmän sitä SMG:tä, jonka tunsimme ennen kantrihumppaosastoa. Ainakin toivottavasti. Ihan ekaan albumiin ei tarvitse rewindatata, mutta jos saataisiin jotain rouheampaa saundia peliin niin tästähän voisi kehkeytyä vaikkapa vuoden kesälevy.

Ylhäältä alkava alhaalle päättyvä kiihtyvä liike»

Se aika vuodesta, kun koko Suomi toistelee kilpailussa esiintyvien komediahahmojen sloganeita, on aiheuttanut omat lieveilmiöitä myös muun muassa irkissä sekä kotonamme. Mielestäni tämän vuoden voittajahahmo oli oikeutettu voittoonsa, sillä hahmo oli kansan suosikki. Omasta mielestäni parhaat hahmot olivat kuitenkin Harjakainen sekä herra Mallorca.

Itse kaipaan hahmolta kuitenkin tietynlaista todentuntuisuutta – tunteen siitä, että voisin tavata tämän katukuvassa. Lisäksi hahmon tulee sallia näyttelijälleen tarpeeksi mahdollisuuksia varioida ulosantia. Pienen pallon muotoon kyyristäytyminen ja yhteen korttin, kansallissääliin, nojaaminen eivät varsinaisesti tue hahmon muuntautumiskykyä erilaisiin tehtäviin. Itse olen pieni suuri Aku Hirviniemi -fani juuri sen takia, että hänen hahmot ovat olleet lähes äärimmäisen muuntautumiskelpoisia nyt jo kahtena vuotena peräkkäin. Lisäksi Timo Harjakainen muistuttaa minua appiukostani.

Joka tapauksessa, kävin pienehköstä innostuneisuudesta maanantaina illalla hankkimassa viihdesarja Putouksen ensimmäisen tuotantokauden DVD-boksin. Boksissa luvataan “sketsijatkumot ja ekstroja”. Juuri tässä tuotteessa niin kutsuttuja sketsijatkumoita (jotka siis käytännössä tarjoavat mahdollisuuden katsoa kaikki saman ryhmän sketsit putkeen eli pökäleeseen) ei listata lisämateriaaliksi, mutta monissa julkaisuissa tällaisia DVD-levyn toiminnallisia ominaisuuksia mainostetaan sen verran tehokkaasti ja vilpillisesti, että vähemmän huolellinen kuluttaja saattaa kuvitella tämän ominaisuuden tuovan tuotteeseen jotain erityisen uutta.

Itse Putous-boksin ekstroihin emme ole vielä edenneet. Ekstroja on kuitenkin yhteensä yli puolitoista tuntia, mikä tuntuu reilulta määrältä. Toivottavasti lisämateriaali ei ole kuitenkaan puuduttavan pitkäveteistä, parempien lisämateriaali-ideoiden puutteessa levyille lisättyä täytettä. Tätä materiaalia kun tuntui olevan aika paljon toisen tuotantokauden jaksoissakin.

Artikkelin otsikkoon löytyy ratkaisu kyseessä olevan sketsisarjan ensimmäisen kauden ensimmäisen jakson ensimmäisestä sketsistä.