Uusi vuosi, uudet lautapelit

Vaikka edellisestä lautapelien hankkimista ja poistamista käsittelevästä artikkelista on vasta viikko, on uudelle artikkelille hyvät perustelut jo nyt. Mennään suoraan asiaan, eli uusiin hankintoihin.

Hankinnat

Leader 1: Hell of the North saapui postissa. Kaikki on kuin pitääkin ja vaikka pyöräilijäfiguurit eivät varsinaisesti näytä jämäkiltä, vaikuttavat ne paremmilta kuin alkuperäisen pelin figuurit. Ainakaan odotettavissa ei ole osien kanssa taistelua ja figuurien uudelleenkokoamista kesken pelin, koska ne ovat nyt yhtenä kappaleena jo valmiiksi. Mistäköhän saisi hyviä metallisia pyöräilijäfiguureita (maalattuja tai maalaamattomia)? Ensimmäinen pelikerta tälle tulee tänään.

Suureksi ilokseni voin myös asian sivusta todeta, että postinaisemme on alkanut soittamaan ovikelloamme pakettien kanssa huomattuaan, että olen monesti kotona postinjakoaikaan. Ei siis enää pakettien odottelua päivää pidempään eikä matkoja postitoimistolle silloin kun niitä vähiten toivoo.

Tori on suomalainen lautapeli, joka löytyi Turun Stockmannilta hyvin huokeaan alle 15 euron hintaan. Lisäksi peli on hyvä – mainioksi sitä en vielä uskalla sanoa vasta muutaman kaksinpelin jälkeen. Pelin ideana on siis perustaa myyntikojuja Helsingin kauppatorille vuonna 1952 ja myydä eniten tuotteitaan turisteille. Voittopisteet määräytyvät lopulta kuitenkin eri kojujen koon mukaan. Lisäpisteitä voi saada oikeanlaisten kojujen rakentamisesta oikeaan paikkaan (jokaiselle pelaajalle uniikit, pelin aikana piilossa pidetyt tavoitteet). Mielenkiintoinen teema ja ympäristö lisäävät kiinnostusta peliin. Myös pelituntuma poikkeaa muista peleistä raikkaalla ja positiivisella tavalla. Asiakkaiden liikkumisella (ja laudalta katoamisella) toteutettu kysyntä-tarjonta-elementti toimii myös hyvin (vrt. On the Underground).

Komponentit ovat hyvää laatua, mutta löytyy niistä pientä valittamistakin. Pelilauta on ehkä hieman liian tylsä, vaikkakin se toimii hyvin pelilautana ja toisaalta ei ainakaan häiritse pelaamista. Pelilaudalle asetettavat laatat sen sijaan voisivat olla kaksipuolisia – toisen puolen retro-oranssille ei varsinaisesti ole mitään perusteltua syytä, koska yhtäkään laattaa ei tarvitse sekoittaa tai pitää piilossa pelaajilta – päinvastoin. (Tätä ongelmaa laatoissa voi ehkäistä pussittamalla ja järjestämällä laatat hyvin, kunhan ensin muistaa ostaa suljettavia pusseja kaupasta.) Kotelon inserttikin voisi olla hieman parempi ja siten taistella laattaongelmaa vastaan – vaikkapa ihan muutama lokero erityyppisille laatoille.

Joka tapauksessa kyse on niinkin kiinnostavasta pelistä, että siitä ollaan julkaisemassa monikielistä versiota nimeltään Kairo. Hatunnosto Kimmo Sorsamolle.

Jaipur on mielenkiintoinen kahden pelaajan peli, jossa ideana on päästä Maharajan apuriksi käymällä kauppaa erilaisista tuotteista – ja saada niistä vastustajaasi parempi hinta. Toistaiseksi olen ottanut takkiin neljä kertaa neljästä vaimoltani, mutta se ei haittaa, koska peli vaikuttaa erinomaiselta kaksinpeliltä. Turun matkalla toistuvasti pelattu Kadonneet kaupungit tuntuu tähän verrattuna jo hieman kuluneelta ja jopa tylsähköltä. Interaktiota on sopiva määrä – pelin kuluessa tuntuu että joskus liikaakin. Pelistä löytyy sekä tuuria että taktikointia sellaisella tasapainolla, että peli on mielenkiintoinen mutta ei äidy liian totiseksi. Vaikka komponenteissa on hieman asettelua pelin aluksi, on se yksinkertaista ja nopeutuu yhä enemmän pelin tutuksi tullessa. Suosittelen lämpimästi kaikille kaksinpelien ystäville ja/tai niille, joilla pelaaminen on pääasiallisesti kaksinpelaamista.

Muovitetut kortit ovat nyt saapuneet myös Menolippu-sarjaan, On the Undergroundiin, Justinianiin sekä Bock Rockiin. Jatkoa seuraa.

Poistonurkka

Edellisessä artikkelissa mainitut kokoelmasta poistuvat ovat toistaiseksi edelleen tarjolla. Lisäksi:

Carcassonne: Kivikausi on perus-Carcassonnesta poikkeava itsenäinen (ja ei-yhteensopiva), nimensä mukaisesti kivikauteen sijoittuva laattojenasettelupeli. Voin suositella koko Carcassonne-sarjaa lämpimästi kaikille lautapelaamisen aloittaville sekä kaikille niille, jotka kaipaavat välillä jotain kevyempää peliä kokoelmaansa. Pelaajalle, joka ei vielä omista sitä normaalia Carcassonnea (tai jotakin muuta peruspeliä, esim. Ark of the Covenant, Kivikausi on suositeltava ostos. Sen pelimekaniikka ja säännöt ovat pääpiirteittäin täysin samat kuin peruspelissä. Pienillä sääntömuutoksilla ja -lisäyksillä peli muuttuu kuitenkin hieman erilaiseksi ja omalla tavallaan tiiviimmältä tuntuvaksi paketiksi. Kivikauden metsästyspisteet (vastaa peruspelin peltopisteytystä) on huomattavasti yksinkertaisempi variantti, joka helpottaa erityisesti pisteiden laskemista pelin lopussa, mutta myös pelin suunnittelua pelatessa. 2–5 pelaajaa (paras 2–3), 30–45 minuuttia (ja alle, kun peli on tuttu).