Hankinnat

Leader 1: Hell of the North saapui postista. Kaikki on kuin pitääkin ja vaikka pyöräilijäfiguurit eivät varsinaisesti näytä jämäkiltä, vaikuttavat ne paremmilta kuin alkuperäisen pelin figuurit. Ainakaan odotettavissa ei ole osien kanssa taistelua ja figuurien uudelleenkokoamista kesken pelin, koska ne ovat nyt yhtenä kappaleena jo valmiiksi. Mistäköhän saisi hyviä metallisia pyöräilijäfiguureita (maalattuja tai maalaamattomia)? Ensimmäinen pelikerta tälle tulee tänään.

Suureksi ilokseni voin myös asian sivusta todeta, että postinaisemme on alkanut soittamaan ovikelloamme pakettien kanssa huomattuaan, että olen monesti kotona postinjakoaikaan. Ei siis enää pakettien odottelua päivää pidempään eikä matkoja postitoimistolle silloin kun niitä vähiten toivoo.

Tori on suomalainen lautapeli, joka löytyi Turun Stockmannilta hyvin huokeaan alle 15 euron hintaan. Lisäksi peli on hyvä – mainioksi sitä en vielä uskalla sanoa vasta muutaman kaksinpelin jälkeen. Pelin ideana on siis perustaa myyntikojuja Helsingin kauppatorille vuonna 1952 ja myydä eniten tuotteitaan turisteille. Voittopisteet määräytyvät lopulta kuitenkin eri kojujen koon mukaan. Lisäpisteitä voi saada oikeanlaisten kojujen rakentamisesta oikeaan paikkaan (jokaiselle pelaajalle uniikit, pelin aikana piilossa pidetyt tavoitteet). Mielenkiintoinen teema ja ympäristö lisäävät kiinnostusta peliin. Myös pelituntuma poikkeaa muista peleistä raikkaalla ja positiivisella tavalla. Asiakkaiden liikkumisella (ja laudalta katoamisella) toteutettu kysyntä-tarjonta-elementti toimii myös hyvin (vrt. On the Underground).

Komponentit ovat hyvää laatua, mutta löytyy niistä pientä valittamistakin. Pelilauta on ehkä hieman liian tylsä, vaikkakin se toimii hyvin pelilautana ja toisaalta ei ainakaan häiritse pelaamista. Pelilaudalle asetettavat laatat sen sijaan voisivat olla kaksipuolisia – toisen puolen retro-oranssille ei varsinaisesti ole mitään perusteltua syytä, koska yhtäkään laattaa ei tarvitse sekoittaa tai pitää piilossa pelaajilta – päinvastoin. (Tätä ongelmaa laatoissa voi ehkäistä pussittamalla ja järjestämällä laatat hyvin, kunhan ensin muistaa ostaa suljettavia pusseja kaupasta.) Kotelon inserttikin voisi olla hieman parempi ja siten taistella laattaongelmaa vastaan – vaikkapa ihan muutama lokero erityyppisille laatoille.

Joka tapauksessa kyse on niinkin kiinnostavasta pelistä, että siitä ollaan julkaisemassa monikielistä versiota nimeltään Kairo. Hatunnosto Kimmo Sorsamolle.

Jaipur on mielenkiintoinen kahden pelaajan peli, jossa ideana on päästä Maharajan apuriksi käymällä kauppaa erilaisista tuotteista – ja saada niistä vastustajaasi parempi hinta. Toistaiseksi olen ottanut takkiin neljä kertaa neljästä vaimoltani, mutta se ei haittaa, koska peli vaikuttaa erinomaiselta kaksinpeliltä. Turun matkalla toistuvasti pelattu Kadonneet kaupungit tuntuu tähän verrattuna jo hieman kuluneelta ja jopa tylsähköltä. Interaktiota on sopiva määrä – pelin kuluessa tuntuu että joskus liikaakin. Pelistä löytyy sekä tuuria että taktikointia sellaisella tasapainolla, että peli on mielenkiintoinen mutta ei äidy liian totiseksi. Vaikka komponenteissa on hieman asettelua pelin aluksi, on se yksinkertaista ja nopeutuu yhä enemmän pelin tutuksi tullessa. Suosittelen lämpimästi kaikille kaksinpelien ystäville ja/tai niille, joilla pelaaminen on pääasiallisesti kaksinpelaamista.

Muovitetut kortit ovat nyt saapuneet myös Menolippu-sarjaan, On the Undergroundiin, Justinianiin sekä Bock Rockiin. Jatkoa seuraa.

Poistonurkka

Edellisessä artikkelissa mainitut kokoelmasta poistuvat ovat toistaiseksi edelleen tarjolla. Lisäksi:

Carcassonne: Kivikausi on perus-Carcassonnesta poikkeava itsenäinen (ja ei-yhteensopiva), nimensä mukaisesti kivikauteen sijoittuva laattojenasettelupeli. Voin suositella koko Carcassonne-sarjaa lämpimästi kaikille lautapelaamisen aloittaville sekä kaikille niille, jotka kaipaavat välillä jotain kevyempää peliä kokoelmaansa. Pelaajalle, joka ei vielä omista sitä normaalia Carcassonnea (tai jotakin muuta peruspeliä, esim. Ark of the Covenant, Kivikausi on suositeltava ostos. Sen pelimekaniikka ja säännöt ovat pääpiirteittäin täysin samat kuin peruspelissä. Pienillä sääntömuutoksilla ja -lisäyksillä peli muuttuu kuitenkin hieman erilaiseksi ja omalla tavallaan tiiviimmältä tuntuvaksi paketiksi. Kivikauden metsästyspisteet (vastaa peruspelin peltopisteytystä) on huomattavasti yksinkertaisempi variantti, joka helpottaa erityisesti pisteiden laskemista pelin lopussa, mutta myös pelin suunnittelua pelatessa. 2–5 pelaajaa (paras 2–3), 30–45 minuuttia (ja alle, kun peli on tuttu).

Joulu ja vuodenvaihde on toistaiseksi tuonut kokoelmaan yhden uuden pelin promokortin kera lahjuksena. Lisäksi tilasin tänään itselleni syntymäpäivälahjaksi toisen. Viikonloppu Turussa ja syntymäpäivä vuoden alussa näyttävät, mikä on lopullinen saldo.

Olen myös supistanut kokoelmaani useammalla pelillä kuukauden aikana ja muutama peli odottaa edelleen kiinnostuneita. Kaikki tarjoukset voi tehdä sähköpostitse, puhelimitse, kasvotusten tai telepaattisesti.

Muutamia pelejä täytyy pelata lähitulevaisuudessa uudelleen, jotta niille saa annettua päivitetyn arvion – tai jotta ne eivät pölyty kaapissa liiaksi. Yksikään peli ei tulle saamaan rankkaa tuomiota – siis korjausta huonompaan arvioon päin puhumattakaan kokoelmasta poistosta. Päinvastoin toivon pystyväni nostamaan kaikkien niiden arvioita päästessäni pelaamaan niitä enemmän ja eräiden pelien kohdalla ymmärtämään niiden syvällisimmät puolet.

Lisäykset nyt

7 Wonders (+ Catan-promo), jota on pelattu vielä niin vähän, että varsinaista arviota en vielä lähde maailmalle kuuluttamaan. Vaikuttaa hyvältä peliltä, joka saadessaan peliaikaa kohtuudella päässee pöydälle vielä tulevaisuudessakin. Kuukauden tai parin päästä edessä lienee pohdinta paljon kehutun Leaders-lisäosan hankkimisesta. Toisten mielestä parantaa peliä huomattavasti, toisaalta ei ole saanut BoardGameGeekissä kovinkaan paljon parempaa tasapainotettua arvosanaa kuin peruspelikään.

Leader 1: Hell of the North, jonka piti alunperin olla lisäosa, mutta josta tulikin jatko-osa. Yksinkertaista ja rentoa kilpa-ajoa, josta löytyy kuitenkin sopiva ripaus taktiikkaa – jatko-osassa toivottavasti enemmän – ja jännitystä. Kiertuepelimuoto on vieläkin testaamatta, optimaalinen ajankohta Ranskan ympäriajon aikoihin. Peli lähtee Belgiasta matkalle Suomeen ensi viikon puolella.

Muovitetut kortit. Hain tänään 7 Wondersin korteille muovit, joiden testaamisen jälkeen ei ollut vaikea päätyä siihen lopputulokseen, että ainakin kaikki toistuvaa sekoitusta vaativat kortit tulee muovittaa. Lyhyen kokoelman tutkimisen ja simppelin laskutoimituksen jälkeen mielipide vain vahvistui. Kevyimpiä korttipelejä lukuunottamatta kaikkien pelien (9 kpl) muovittaminen tulee maksamaan alle 30 euroa – hieman yli 3 euroa per peli. Ehdottomasti toteuttamisen arvoista, mutta projekti etenee silti pikkuhiljaa. Suosittelen lämpimästi kaikille harrastajille. Kokeile vaikka yhden pelin kanssa ensin.

Kylmää kyytiä, hus!

Agricola, koska peli oli liian raskas ja syystä tai toisesta ei kuitenkaan ihan niin mielenkiintoinen kuin monien arvosteluiden pohjalta olin alunperin ymmärtänyt.

Kolmenkymmenen minuutin peliaika per pelaaja ei varsinaisesti ole liian pitkä, mutta ennen kuin pelin voi aloittaa, täytyy tehdä pitkät alkuvalmistelut – komponentteja on todella paljon… Paine saada pelattua useampi peli kerrallaan ajan säästämiseksi vaikeutti pelin pääsyä pöydälle entisestään. Paljon kehutut laajat korttipakat (joista ehdimme pelata vain häviävän pienen osan) tuovat peliin lisää variaatiota ja sitä kautta mielenkiintoa (sekä elinikää), mutta ne myös pidentävät ja monimutkaistavat peliä.

Onneksi peli sai uuden hyvän kodin, jossa siitä toivottavasti pidetään enemmän kuin tässä taloudessa.

Toledo, koska peliä ei yksinkertaisesti pelattu, vaikka ei olekaan huono peli. Sijoittunee kategoriaan gateway, jossa toisaalta kovin ilahduttavasti on useampia paljon parempia pelejä. Voitaneen pitää myös kohtuullisena valintana Lautapelit.fi:n suomenkielisten julkaisujen joukkoon. Uudet omistajat ovat iloisia ja innostuneita pelistä ainakin toistaiseksi.

Toni ja Krista, teidän vuoro selittää säännöt ensi kerralla…

Uno Boom-o, koska peli on liian satunnainen (vrt. Munchkin!). Lisäksi kyseisellä pelillä ei ole mekaniikkojensa puolesta mitään tekemistä alkuperäisen Unon kanssa. Tämä puolestaan voidaan kategorisoida ison, suurille massoille tuotteita kohdistavan julkaisijan jokapäiväiseksi rahastukseksi. Tämäkin toivottavasti tuottaa uudelle omistajalleen iloa. Anteeksi Aamos.

Tarjolla toistaiseksi…

Beer!, joka ei varsinaisesti ole lauta- tai kortti-, vaan juomapeli. 2–6 alkoholistia.

Carcassonne: Cult, Siege & Creativity, pikkulisäosa – luovun tuplakappaleestani ilman omantunnontuskia. Tässä mukana yhteensä 12 uutta laattaa, joista 6 kulttilaattoja, 4 piirityslaattoja ja 2 tyhjiä, valkoisia (!) laattoja. Ei varsinaisesti parhaimpia lisäosia, mutta muuttaa peliä kohtuullisen paljon; kultit ja luostarit ovat keskenään interaktiossa ja piiritykset kaupungeissa vähentävät niiden tuottamia pisteitä. Englanninkielinen, mutta ohjeet ovat yksinkertaiset.

Clans, mielenkiintoinen abstrakti peli joka on tuntemattomasta syystä jäänyt pelaamatta. Pelaajat yrittävät saada oman klaaninsa menestymään sekä vaikeuttaa muiden pelaajien klaanien menestystä. Mielenkiintoiseksi pelin tekee se, että et tiedä mitä klaania toiset pelaajat johtavat.

Kotelo on hieman kärsinyt (löysin itsekin tämän alunperin kierrätyskeskuksesta), lisäksi se on saksankielinen. Mukana on kuitenkni englanninkieliset säännöt. 2–4 pelaajaa; paras kahdella (itse olenkin pelannut peliä vain kahdestaan), arvioitu 30 minuutin peliaika pitänee aika lailla paikkaansa.

Fjords, erittäin toimiva ja graafisesti miellyttävä kaksinpeli. Kadonneet Kaupungit ja osin Carcassonne: The Castle ryövänneet tämän peliaikaa. Pelin ensimmäisessä jaksossa pelaajat rakentavat Carcassonne-tyylisesti vuonomaiseman (tosin laatat ovat kuusikulmaisia) sekä asettavat omat maatilansa, toisessa jaksossa vapaita maapaloja valloitetaan sulkemalla toisen pelaajan mahdollisuudet laajentaa peltoaan. Tämä kahden jakson kierros toistetaan kolmesti.

Tämä siis puhdas kaksinpeli, arvioitu 30 minuutin peliaika hyvä arvio. Kun pelin tuntee, voi sen pelata lähes varttiinkin.

Ming Dynasty, joka lienee ainoa jota kukaan on näistä neljästä haukkunut huonoksi peliksi. Lausunnon takana on kuitenkin huono kokemus surkeasta kahden hengen pelistä, jossa kolmas pelaaja täytyy simuloida.

Oma kokemus kolmen pelaajan pelistä oli kohtuullisen hyvä, mutta peli ei kuitenkaan klikannut niin paljon, että motivaatiota olisi riittänyt sen pusertamiseen pöydälle kovinkaan usein. Pelaamattomana joutaa pois.

Jos olet kiinnostunut Kiinan historiasta (jota tässä pelissä ei kuitenkaan ole kuin juuri teemana) ja pelaat lautapelejä usein esimerkiksi neljällä pelaajalla, tämä voisi hyvinkin olla sinun pelisi. Siispä, 2–4 pelaajaa; paras neljällä (itsellä kokemusta vain 2 ja 3 hengen peleistä, joten ehkä missaan aarteen…), peliaika 90 minuuttia lienee aliarviointia ainakin ensimmäiseen peliin.

Pelaa minua!

Justinian. Luulin että minulta oli kadonnut yksi pelin influence-laatoista, mutta iltaisen tarkistusoperaation jälkeen kaikki komponentit löytyivät pelin laatikosta. Aika lopettaa välttely. Pidän tästä pelistä oikeasti paljon, joten se on seuraavana lautapeli-iltana pöydällä.

Metro. Susannelta aikoinaan joululahjaksi saatu peli, joka on perheessämme kokenut erityistä arvostuksen polarisoitumista. Luulen että olen itse aliarvioinut peliä jo pidempään ja haluan antaa sille jälleen kerran uuden mahdollisuuden. Teema on mielenkiintoinen, mekaniikka on mielenkiintoinen, peli ei ole ruma, mutta jokin ei vielä ole klikannut. Try again.

Power Grid: Factory Manager. Liian vähän pelattu. Seuraavassa sessiossa täytyy saada peliin mukaan kolme tai neljä pelaajaa. Ei lainkaan huono peli – vaikka häviääkin isoveljellensä – kolme pelikertaa ei kuitenkaan vielä saa minua olemaan pelistä yhtä tai toista mieltä.

Power Gridin lisäosat. Näille ei ole vielä ollut yksinkertaisesti aikaa, vaikka Power Grid on päässyt vuoden loppupuolella ilahduttavan useasti pöydälle. Variaation ja mielenkiinnon kasvattamisen vuoksi aion ehdottaa uusia karttoja pelattavaksi myös seuraavilla kerroilla. Lisäksi minulta puuttuu arvosanat joillekin lisäosille BGG:ssä.

Shogun. Aamoksen peli, joka on odottanut pelaamista valehtelematta kesästä lähtien.

Lisää lisäyksiä

7 Wondersin Leaders-lisäosan lisäksi toivon kasvattavani kokoelmaani vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana kahdesta neljään pelillä. Pääsääntöisesti haluaisin panostaa kevyisiin peleihin joita olisi myös helppo ottaa mukaan reissuun tai kaupungille.

Hankinnoille on siis tietyt kriteerit ja ennakkotoiveet; yksi hyvä kaksinpeli, vähintään yksi pienempi filleri sekä yksi raskaampi peli. Mahdolliselle neljännelle pelille ei ole varsinaisesti ole kriteereitä, katsotaan jos eteen tulee jotain ennennäkemätöntä tai muuten himoittavaa.

Kaikenlaisia ehdotuksia ja suosituksia peleistä saa tehdä. Luen mielelläni uusista peleistä BGG:stä mutta pelaan myös mielelläni pelejä, joita lautapeli-iltoihin tuodaan. Yritetään järjestää myös vaikkapa edes yksi kilpailuhenkinen peli-ilta ennen kesää.

Aiemmat artikkelit: 2010, 2009, 2008, 2007, 2006

2011

1. Iiro Rantala: Lost Heroes
2. Thirteen Senses: Crystal Sounds
   Kashmir: Katalogue
3. von Hertzen Brothers: Stars Aligned
4. Robert Miles:  Th1rt3en
5. Explosions in the Sky: Take Care, Take Care, Take Care

Iiro Rantalan Lost Heroes on vuoden parhautta, hands down. Ehdottomasti vuoden kuunnelluin levy, joka on helppo haluta kuunnella alusta loppuun. Toimii hyvin töiden taustalla ja nukkumaan mennessä. Mukaan mahtuu muutava aivan loistava biisi; ainakin Pekka Pohjola ja Thinking of Misty on pakko mainita.

Miksi kaksi kakkosta? Kashmirin Katalogue ei varsinaisesti mielestäni kuulu tälle listalle, koska se on retrospektiivinen kokoelma. Aiheutti kuitenkin vuoden parhaat kiksit. Jos Kashmiria ei oteta mukaan lukuihin, on kakkonen Thirteen Sensesin loistava paluu Crystal Sounds, jota on loppuvuodesta tullut kuunneltua liian vähän. Iiro vei muita 6-0, mutta Thirteen Senses taisi saada pari häkkiä näiden kahden välisessä matsissa. Ainakin tämä toimii paremmin meluisassa ympäristössä kuin menetetyt sankarit.

Kolmosena uusin von Hertzenien kyhäelmä. Ei huono, mutta kokonaisuutena ei saa kiitetävää arvosana. Levyn parhaaksi biisiksi osoittautui Gloria.

Nelosena Robert Milesin pitkään (10 vuotta!) odotettu uutuusalbumi. Tätä levyä on tullut kuunneltua valitettavan vähän. Miles on aina ollut minulle erilaisten tunnelmien ja utopististen maailmojen luoja, joten tämän kanssa pitäisi ottaa toden teolla aikaa ja tilaa. Palaan ehkä tämän kanssa blogin pariin sitten kun olen levyn päässyt kuuntelemaan useamman kerran.

Viidentenä Explosions in the Skyn Take Care, Take Care, Take Care. Hyvä levy ja varmaa laatua, mutta ei yllä korkeammille sijoille. Ei sitten millään.

Pienen kypsyttelyn jälkeen saattaa sijat 3-5 vielä muuttua. Jätetään se kuitenkin arvioitavaksi vuoden päähän, kun tähän listaan palaan.

2010

1. Kashmir: Trespassers (2)
2. Ólafur Arnalds: …And They Have Escaped the Weight of Darkness
3. kls.: Sokea toista taluttaa
4. Donkey Ride: JWTMH
5. Carpark North: Lost

Kaikki paitsi Kashmir uusia listalla. Perustuu hyvin pitkälti soittomääriin. kls. ja Donkey Ride (joka viimeksi ei millään vain mahtunut listalle paljosta soitosta huolimatta) oli vaikea laittaa järjestykseen. Kääntyi nyt sitten kuitenkin näin. Entinen ykkönen, Silver Mt. Zionin Kollaps Tradixionales, ehkä sijalla kuusi. Mutta vain sen takia ettei sitä ole tullut soitettua, koska se pitäisi mieluummin kuunnella kokonaisuutena.

2009

1. Gary Go: Gary Go
2. Ólafur Arnalds: Found Songs
3. Sébastien Schuller: Evenfall (1)
4. Olli Helenius: Kulkea kuin vapaa (2)
5. Athlete: Black Swan (3)

Vuosi 2009 on vaikea. Kärkipaikat meni jälleen uuteen jakoon ja tälläkin kertaa piti tiputtaa useampi hyvä levy pois listalta. Tällä listalla näkyy ehdottomasti myös se, että musiikkivalikoimani laajenee jotakuinkin jatkuvasti, koska uusi kärkikaksikko on vuoden 2009 jälkeen hankittuja molemmat, taitavatpa vielä olla tämän vuoden hankintoja. Musen The Resistance taas ulkona. Ikävä todeta, mutta niin myös Monon Hymn to the Immortal Wind. Lähellä nousua listalle oli myös Kaitsun poikien Veljekset Chydenius -nimellä levytetty Isän kädestä.

2008

1. Sigur Rós: Með suð í eyrum við spilum endalaust (1)
2. von Hertzen Brothers: Love Remains the Same (5)
3. Thee Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & Tra-La-La Band: 13 Blues for Thirteen Moons
4. King of All the Animals: Paper Beats Rock
5. Ville Leinonen: Unilehto (3)

Uusia levyjä pukkaa listalle. Iiron New Trion levy pois listalta, koska se verrattuna muihin jatseihin ei oikeasti ole ehkä niin hyvä (= ei tule kuunneltua = sijoitus laskee). Paljon suomalaisia kärkkymässä viitossijasta, mutta viimeinen listalle oli sitten kuitenkin edelleen Unilehto, eikä esimerkiksi Jukka Perko, Daisy, Vuokko Hovatta tai King of All the Animals.

2007

1. Athlete: Beyond the Neighbourhood (1)
2. Scandinavian Music Group: Missä Olet Laila? (2)
3. Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet
4. Pooma: Persuader
5. Thirteen Senses: Contact (3)

Muutoksia, mutta ei suuria yllätyksiä. Listalta juuri ja juuri pois sekä Pelle Carlbergin In A Nutshell ja Josh Fixin Free at Last. Nämä voisivat molemmat olla sijalla 5.

2006

1. Magyar Posse: Random Avenger
2. Lemonator: At the Presence of Great Beauty
3. Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ja ylpeä sydän
4. Magenta Skycode: IIIII
   múm: Peel Session EP
5. cd Koskinen, Samae: Vol. 1

Mahtavien suomalaisten vuosi! Nelossijalla kaksi levyä, koska toinen ei varsinaisesti ole albumi. Mutta erittäin suositeltava tuttavuus kaikille. Syystä tai toisesta paras múm, vaikka onhan myös esimerkiksi Finally We Are No One mahtava.

2005

1. Sigur Rós: Takk…
2. Kashmir: No Balance Palace
3. Coldplay: X&Y
4. Red Carpet: The Noise of…
5. Damn Seagulls: One Night at Sirdie’s

Ei suuria vaikeuksia järjestellä. Toisena päivänä mukana saattaisi olla Pelle Carlberg tai The Decemberists.

2004

1. Thirteen Senses: The Invitation
2. Kings of Convenience: Riot On An Empty Street
3. Magyar Posse: Kings of Time
4. Keane: Hopes and Fears
5. Faithless: No Roots

Thirteen Senses suvereenina ykkösenä. Sijat 2–5 voisi järjestää eri päivinä eri päin mielialan mukaan. Juuri tänään näin. Kuutosena olisi ollut MAN ja Didi-wah-didi, joka ei juuri tällä levyllä aluksi saavuttanut kovin suurta suosiota. Jälkeenpäin arvioituna ehkäpä yksi MANin parhaita ja levy, joka oli tämän vuoden toiseksi paras suomalainen.

2003

1. Kashmir: Zitilites
2. Athlete: Vehicles & Animals
3. Postal Service: Give Up
4. L-60°: L-60°
5. Starsailor: Silence Is Easy

Pitkäaikaiset suosikit odotetusti kärjessä. Vanhempia listoja kasatessa soittomäärät korostuvat, ja nämä levyt vuodelta 2003 ovat saaneet soittoaikaa.

2002

1. Sigur Rós: ( )
2. múm: Finally We Are No One
3. Jukka Perko: Kaanaanmaa
4. Coldplay: A Rush of Blood to the Head
5. Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa

Sairaan vanhaa kamaa. Kuka näitä on edes kuunnellut viimeiseen pariin vuoteen? Listalla haiskahtaa nostalgiahypetys. Silloiset islantiölaislöydöt kärjessä, eikä Perkoa kehtaa laittaa väliin tai kärkeen vaikka mikä olisi. Mutta kaikki maar hyviä levyjä. SMG listalla koska se on röyhkeän suora, eikä sitä kantrihumppaosastoa mitä yhtye nykyään edustaa. Lisää tähän suuntaan, eikä sitä tekotaiteellista sepustusta enää, pliis?

2001

1. Olli Helenius: Nyt
2. bass’n Helen: Unplugged
3. Jukka Jyrä: Kaunis maa, köyhän ikävä
4. von Hertzen Brothers: Experience
5. Starsailor: Love Is Here

Tässäpä vaikea ja omituinen lista. Kuten edellisessä, nostalgia näkyy, mutta koska tämä ei ole objektiivinen listaus, annan sen näkyä. Aika jolloin uusia gospeltuttavuuksia tuli ja oli jo tullut eteen useampia. Tässä niistä ehkäpä parhaat, tai ainakin lähes. Tälle listalle oikeutetusti kuitenkin von Hertzenien Experience ja Starsailorin Love Is Here. vHB:n debyytti on jotain maagista. Se oli pakko saada vaikka painos oli loppu eikä kukaan siitä tiennyt Suomessa. Lopulta se tilattiin Amazonista briteistä, ja se taisikin olla ensimmäinen tai toinen nettilevyostos. En kadu. Starsailor sen sijaan saa kymmenen vuoden jälkeenkin vielä kunnioitettavan paljon soittoaikaa, vieläpä säännöllisesti. Samoin kuten kärkikolmikko.

Yksitoista vuotta

Vuosi 2001 päättää tämän arvosteluartikkelin tällä kertaa. Katsotaan vuoden päästä, jaksaako silloin mennä yhtä pitkälle. Tuntuu siltä, että nämä viimeisimmät listaukset alkavat olla jo aika kiveen hakattua tavaraa. Voihan sitä tietysti aina löytää jonkun uuden ja mahtavan artistin, jolloin on kenties mahdollista nykyisiä kärkinimiä horjuttaa.

Listojen tekemisen jälkeen olo on kuin ylitsevuotavaisella maljalla. Onko todella olemassa näin paljon näin hyviä levyjä? Onhan niitä, kun jaksaa kaivella. Lisäksi olo on nostalginen. Muistuupa vielä mieleen ajat, Stupidon vanhojen tilojen ahtailla käytävillä tuli pyörittyä viikoittain, jos ei lähes päivittäin. Nykyään on levyjen ostelu erilaista, kun lähes kaikki kannattaa tilata netistä suoraan kotiin. Toivottavasti levyjä voi todella tilata kotiin myös yhdentoista vuoden päästä, ettei digitaaliset formaatit ole vienyt koko alaa täysin uuteen kuntoon.

1. Järjestetään peli-ilta, johon osallistuu mielellään kuusi tai enemmän pelaajaa.
2. Jokainen pelaaja maksaa osallistumismaksun peli-iltaan osallistuessaan.
3. Iltaan osallistuvat pelaajat yhdessä tai heidän nimeämä henkilö hankkii kerätyillä varoilla etukäteen sovitun pelin lautapelikaupasta.
4. Nautitaan peleistä, myös kohdassa 3 hankitusta, sekä tietysti toisten seurasta.
5. Etukäteen sovitun pisteytysjärjestelmän mukainen paras pelaaja palkitaan kerätyillä varoilla hankitulla pelillä.

Kuudella pelaajalla ja kahden euron panoksella saadaan kokoon 12 euroa. Kaksi euroa ei liene kenenkään mittapuulla liian suuri summa käytettäväksi lautapeleihin, vaikka sen menettäisikin. Onhan kyseessä oleva palkintopeli pelattavissa sinä iltana, sekä suurella todennäköisyydellä myös tulevaisuudessa. Kaksi euroa on toisaalta myös kovin pieni hinta mistä tahansa lautapelistä, jos satut olemaan illan paras pelaaja. Oman analyysini perusteella peli on todennäköisesti myös sen voittaneen pelaajan mieleen, koska tämä on pärjännyt pelissä niin hyvin.

Lautapelit.fi ei valitettavasti tarjoa hakua tuotteen hinnan perusteella, mutta tällä hinnalla saa ostettua helposti jonkun pienemmän pelin, ns. “fillerin”. Tai muutamalla lisäpelaajalla tarjoushinnassa olevan hieman runsaammankin pelin – tällä hetkellä esimerkiksi Alhambra. Mikäli varoista jää ylijäämää, voidaan nämä siirtää joko seuraavan vastaavan peli-illan pottiin tai vaihtoehtoisesti kokonaan erilliseen pottiin, jolla voidaan sen kertyessä suuremmaksi hankkia hintaluokaltaan kalliimpi peli. Tämän pelin herruudesta ja uudesta omistajasta voidaan pelata esimerkiksi pidempi, enemmän jatkuviin vahvoihin suorituksiin kuin yksittäisen illan huippukuntoon painottava sarja.

Minusta ei henkilökohtaisesti ole epäreilua, että minä ostan pelejä ja muut tulevat niitä pelaamaan, vaikka eivät itse tuo yhtäkään peliä pelattavaksi. Päinvastoin, nautin omien pelieni pelaamisesta suunnattomasti, siksi haluan ne myös omistaa. Toisaalta haluaisin vähintäänkin kokeilla useampia erilaisia pelejä, myös niitä jotka eivät ole omia suosikkejani. Tällä järjestelmällä voidaan laajentaa niiden lautapelien määrää, jotka ovat valittavissa peli-iltaa järjestettäessä. Peli-iltoihin osallistuvat ihmiset voivat myös löytää uusia suosikkipelejä, pelimekaniikkoja ja -suunnittelijoita. Monipuolisuus on rikkautta, useammassakin suhteessa.

Ensimmäisiä pisteytysjärjestelmiä testattaneen jo sunnuntaina. Mikäli järjestelmä lähtee käyntiin, lupaan lahjoittaa ainakin yhden pelin kokoelmastani palkinnoksi.

Tavataan pelien merkeissä lähiaikoina ja toivottavasti myös säännöllisemmin nyt syys- ja talvikaudella.

Alkuillasta aloitin pienen tauon avoimen lähdekoodin projekteihin kontribuioimisessa. Paluu eri kentille tapahtuu kuitenkin jo viimeistään maanantaina, jolloin on Xubuntun seuraava yhteisökokous. Tarkoituksena olisi saada Xubuntun uuden version suunnittelu ja kehitys kunnolla vauhtiin. Lisäksi pitäisi pian julkaista Xubuntun sekä Ubuntu Studion uudet verkkosivustot.

Oli miten oli, Ultimator on ulkomaalaisiinkin suosikkioluisiini verrattuna erittäin hyvä suomalainen olut. Sitä en ole voinut toistaiseksi kovin monesta suomalaisesta oluesta sanoa. Suosittelen maistamaan mikäli tilaisuus tarjoutuu – ainakin Alkon lippulaivan hyllyiltä tätä vielä löytyy…

* Rajakohtailmausviiva on viiva, jolla ilmaistaan skaaloja, esim. “13–15 -vuotiaat pojat”. Kiitos Arja. Tämä on varmasti yksi niistä asioista jotka tulen aina muistamaan. Kypsempään ikään kasvettuani äidyn myös kertomaan oppineeni tämän tuiki tärkeän asian kielenhuollon opettajaltani ammattikorkeakoulussa.

Äänestys tapahtuu 23. lokakuuta Xubuntun yhteisötapaamisessa Freenode -IRC-verkon #xubuntu-devel kanavalla. Tervetuloa seuraamme hurraamaan puolestani ja äänestämään. Kaikki Launchpadin Xubuntu Users -ryhmään kuuluvat jäsenet ovat äänestyskelposia. Ryhmä on avoin kaikille Launchpadin käyttäjätilin omistaville.

Nauhoilta on siirretty digitaaliseen muotoon nyt kasetillinen vanhoja Pelle Hermanni -jaksoja. Seuraavana vuorossa on tärkeämpiä kasetteja, sellaisia, joita ei voi korvata ja joiden arvoa ei voi mitata rahassa. Nimittäin vanhat kotivideot. Muutamia freimejä tahi pieniä videoklippejä saattaa ilmaantua sivustolle lähiaikoina.

Dominionissa jokainen pelaaja rakentaa omaa valtakuntaansa (pakkaa), jonka rakennuksilla ja asukkailla (toimintakortit) sekä rahalla voidaan laajentaa valtakuntaa tiloilla, pitäjillä ja lääneillä (pistekortit). Omaa pakkaa käydään pelin aikana läpi uudelleen ja uudelleen, uusien toimintojen ja kasvaneiden rahavarojen kanssa. Pelin voittaa se, jolla on pelin lopussa (läänikorttien tai minkä tahansa kolmen pakan loputtua) eniten pistekortteja. Valtakunta -versiossa yhdestäkään pistekortista ei hyödy ennen pelin loppua, päinvastoin. Siksi niiden hankkimisen ajoittaminen juuri oikeaan hetkeen voi olla pelissä ratkaisevaa.

Kaksi vuotta sitten mielipiteeni pelistä oli jokseenkin tyrmäävä. Muun muassa vuoden 2009 Spiel des Jahres, Mensa Select sekä Vuoden aikuistenpeli -palkinnot voittanut peli sai minulta arvioksi 6.3*. Mikä meni vikaan ja mikä on arvioni nyt?

First encounter

Lautapeli-illassa pöytään tuotiin uusi peli. Olin mielelläni mukana pelaamassa. Tuolloin pelattavana oli hieman paremmaksi arvioitu, mutta toisaalta (ilmeisesti syystä) monimutkaisemmaksikin siteerattu Hovin juonet (Intrigue) -versio.

Pelaaminen alkoi ohjeiden selityksellä. Kaksi vuotta sitten olin harvemmin ollut kuuntelupotilaana, pelit kun olivat usein olleet omiani ja olin myös saanut vakitukseksi tehtäväkseni selittäjän roolin. Ohjeiden selitys oli hiukan sekavaa ja ohjekirjallakin taidettiin käydä tiheästi, jopa pelin aikana. Edes itse pelin omistaja ei ollut ehtinyt pelata peliä kovin kauaa ja kaikki muut kolme (?) pelaajaa olivat ensikertalaisia.

Myös peli vaikutti hieman sekavalta. Eritoten eri korttien hyödyllisyyden ja älykäs yhdisteleminen muihin kortteihin tuntui jokseenkin hankalalta. (Tämä on mielestäni isohko ongelma kaikenlaisissa keräilykorttipeleissä, joissa eri korttien tuntemus on jo puoli peliä.) Liika on kai aina liikaa. Olin muistaakseni jopa lähellä voittoa, mutta tämä ei mielestäni todista mahtavia taitojani vaan lähinnä yleistä keskinkertaisuutta. Tuskin ainakaan minä olisin silloin peliä paremmin osannut pelata.

BoardGameGeekin mukaan olen pelannut parisen vuotta sitten peliä myös toisen kerran, mutta en muista tästä mitään. Taisin vain keskittyä pelin läpi kahlaamiseen ja hengissä selviämiseen.

Retry?

Toissapäivänä Aamos käväisi mökillämme siellä ollessamme. Mukana oli Dominion, tällä kertaa alkuperäinen versio. Selitys tuntui järkeenkäyvämmältä, etenkin kun pakan läpikäymisruljanssi oli jo tuttu. Myös geneeriset taidot lautapelien ohjeiden oppimisessa ja ymmärtämisessä olivat kasvaneet, osin kantapään kautta opittuna. Kortit ja niiden toiminnot tuntuivat selkeiltä kun ne käytiin yksitellen ja rauhassa läpi. Kyselemässäkin oli vain yksi hukassa oleva sielu.

Pelin alettua ja muutaman kierroksen läpi rullattua kortit olivat entistä selkeämpiä. Ensimmäisissä peleissä ei kaikkia kortteja tullut käytettyä (vaikka se olisi ollut järkevää), mutta jo yksittäisten korttien tuntemus ja hyvä käyttö yhdistelminä tuntui tuottavan hyviä tuloksia, vaikka voittoihin en ensimmäisissä kaksinpeleissä yltänytkään. Nyt reilu kymmenen peliä pelattuani tuntuu, että kortit ovat jo tuttuja ja erilaisiin kortteihin painottuvat taktiikatkin ovat auenneet. Muutaman pelin olen jo voittanutkin.

Ymmärrän, miksi peli kiehtoo monia. Se on joka kerta erilainen (samaan tapaan kuin esimerkiksi Carcassonne), se on helpohko oppia mutta siinä on vaikea(hkoa) olla mestari (kuten monet klassiset lautapelit, esimerkiksi shakki), se ei kestä liian kauan ja se on monille sopivan kevyt – eli ei sietokyvyn ylittävä.

Dominion on hyvä peli, joka on helppo ottaa haltuun. Peli kestää opetteluvaiheen jälkeen noin puolisen tuntia rauhallisella tahdilla, eivätkä pidemmätkään, kolmen vartin sessiot tunnu liian pitkältä pelin keveyden vuoksi. Uudempi arvioni pelistä on 7.8*.

Vuorovaikutuksesta

Peruspelissä on kohtuullisen vähän vuorovaikutusta pelaajien kesken. Pelin interaktio -variantti tuo nimensä mukaisesti lisää vuorovaikutusta peliin. Käsittääkseni myös Hovin juonet -version kortit tuovat peliin enemmän vuorovaikutusta. Sekä Valtakunta että Hovin juonet ovat itsenäisesti pelattavia pakkoja, mutta voivat myös täydentää toisiaan. Muut pelin lisäosat vaativat jomman kumman näistä peleistä (toimiakseen). Jos haluat pelata sellaisia pelejä joissa pääsee toden teolla pissaamaan toisten muroihin, suosittelen jotain muuta peliä.

Vuorovaikutuksen niukkuus ei ole mielestäni varsinaisesti huono asia: vaihtelu virkistää. Peli on huomattavasti helpompi myös saada pöydälle, kun pelaajat tietävät, ettei sessiosta ole tulossa monituntista verenvuodatusta, itkua ja parkua. Vuorovaikutuksen niukkuus tekee pelistä näennäisesti entistä kevyemmän. Kieltämättä ilman yhtään hyökkäyskorttia peli on moninpelipasianssi, jossa sopiva suhde tuuria korttien nostossa sekä taitoa valita pakkaan oikeat kortit mahdollisimman tehokkaasti ratkaisee voiton. Toisaalta, Vallihaudan ollessa mukana pelissä, yhdellä tai kahdellakin hyökkäyskortillakin pelattu variantti lähinnä pakottaa pelaajat varautumaan hyökkäyksiin Vallihaudalla, joka toimii (jälleen kerran) näennäisenä hyökkäyskortit neutralisoivana ja peliä tasoittavana elementtinä. Loput, eli käytännössä suurin osa hyökkäyskorttien positiivisesta tai negatiivisesta vaikutuksesta jää tuurin varaan.

Peleihin suhtautumisesta

Vaikka pyrin aina pelaamaan uusia pelejä avoimin mielin**, on pelin ulkopuolisilla seikoilla yllättävän paljon merkitystä siihen, kuinka suhtaudun peleihin. Sääntöjen väärin ymmärtämisen lisäksi (voi Agricola!) myös heikko selitys pelin ohjeista voi pilata pelin totaalisesti.

“Pelataan vaan niin säännöt selviää” -mentaliteetti toimii joidenkin pelien kanssa, mutta mielestäni tällöinkin olisi parasta, jos yksi tai mielellään kaksikin pelaajaa tuntee pelin niin hyvin, että pystyvät selventämään kaikkia sääntöjä lukematta ohjekirjaa. En voi suositella tätä mentaliteettia kaikille peleille mistään hinnasta, sillä joitain pelejä ei vain ole mielekästä pelata ilman, että ymmärtää pelin mekaniikat ja etenkin sen, kuka pelin voittaa, vähintään auttavasti.

Jos peli kestää yli tunnin ja säännöt eivät ole hallussa, on suuren luokan katastrofi lähellä. Pahimmillaan huono kokemus lautapelistä voi tukahduttaa innostuksen lautapeleihin loppuiäksi. Pelissä mukana roikkuminen vartista toiseen ei ole kovin mielekästä, mikäli ahaa-elämys ei tapahdu aikaisessa vaiheessa. Kärsivällisyyttä ohjeiden lukemiseen ja ymmärtämiseen; vaikka kaikkea pelistä ei toki voikaan ymmärtää, on oleellista, että kaikki ymmärtävät pelistä niin paljon kuin heidän kapasiteetillaan ja pelin luonteen huomion ottaen on mahdollista.

Alaviitteet

Hyvä arvostelu sekä ((lisää) (hyviä)) kommentteja pelistä löytyy Lautapeliopas-sivustolta.

* BoardGameGeekin suositellussa arvosteluasteikossa 6 on “OK peli, jossa on jotain viihdyttävää ja haastavaa ja jota arvostelija voi pelata silloin tällöin oikeassa mielentilassa ollessaan”

** Poikkeuksena ovat valitettavasti(?) fantasia- ja scifiaiheiset pelit, sekä pääasiallisesti pelit, joissa ensisijaisesti soditaan. Näitä kohtaan minulla on em. elementin laajuudesta riippuen enemmän tai vähemmän skeptinen suhtautuminen. Tämä siksi, että tiedän etten tule nauttimaan näissä peleissä itse teemasta, jolloin itse pelimekaniikkojen tulee olla ensiluokkaiset. Useimmiten näille peleille löytyy vastaavia, eri teemalla (tai teemattomia, abstrakteja) vaihtoehtoja, jotka ovat monesti (lähes) yhtä hyviä, tai parempia.