Olenpa tässä selaillut viime päivinä erilaisten ihmisten blogeja. Kaikenlaista mielenkiintoista (ja outoakin) on tullut eteeni. Selailun apuna olen käyttänyt Blogspotin (Bloggerin) Next Blog -nappulaa. Luonnollisista syistä johtuen suurin osa näistä ihmisistä eivät kirjoita suomeksi, Suomesta tai Suomesta käsin. Myöskään Blogspotin ei voida sanoa kattavan koko blogien kirjoa tällä hetkellä, mutta selkeitä kokonaisuuksia esiintyi.
Yllättävän paljon eteen on tullut blogeja, joissa tuoreet isä ja äiti postailevat kuvia lapsestaan. Ihan kivahan se on, periaatteessa. Epäilen kuitenkin sitä, kuinka hyödyllistä, viisasta ja mielekästä (lapselle) on julkaista tällaiset blogit julkisena (emmehän elä Platonin Valtiossa, jossa lapset ovat yhteiskunnan omaisuutta). Blogista on varmasti paljon iloa perheelle itselleen ja lähipiirille. Mutta minkälainen on sellaisen lapsen tulevaisuus, jonka koko lapsuus, leikit, sairaudet, ongelmat, perheen ongelmat ja niin edelleen, raportoitu internetissä? En minä ainakaan haluaisi sitä, vaikka tykkäänkin blogia henkilökohtaisesta elämästäni kirjoittaa.
Perheteeman lisäksi iso kokonaisuus on erilaiset taiteet. Käsitöitä (tosin ei samassa suhteessa kuin suomalaisia kudontablogeja!), piirroksia, kirjojen suunnitelmia, valokuvailua… Tämän kokonaisuuden ominaispiirre on se, että useasti merkinnät sisältävät paljon kuvia tai vain kuvia. Tietynlaista photobloggausta siis. Tämä on ihan mielenkiintoinen suuntaus ja uskon sen ja jopa videobloggauksen yleistyvän jatkossa vielä enemmän. Miksi tyytyä tekstiin, kun voit selittää saman asian parilla kuvalla?
Kolmantena teemana ja kokonaisuutena haluan mainita ruokablogit. Käsittääkseni tällainen kulttuuri (en siis laske ainoastaan ravintola-arviointeja osaksi tätä) ei ole levinnyt Suomessa vielä kovin laajalle, mutta monella ulkomaalaisella (ilmeisesti etenkin Yhdysvalloissa asuvilla) tuntuu olevan tapana kuvata ravintolassa syömänsä annokset tai kotona tekemänsä pöperöt ja kertoa niistä jotain. Ehkäpä kunnianhimoisin projekti on 2000ate, jonka kirjoittajalla on tavoitteena kuvata jokainen (!) ruoka, jonka hän syö koko vuoden aikana. Siinä on oltava järjetön homma. Rispekt.
Näiden sekalaisten blogien lisäksi olen lukenut jonkin verran suomalaisia blogeja ja osittain päättänyt taas yrittää ryhdistäytyä omassa blogittamisessani, että aiheina olisi muutakin kuin se, kuinka puutunut takapuoleni oli koulupäivän jälkeen. Ainakin Samin blogi (allekirjoittaneen suunnittelema ja toteuttama sivusto) tulee olemaan lukulistalla, tänään luin myös ison kasan EKK -projektin kautta tutuksi tulleen toimittaja-Sirkun vanhoja merkintöjä.
Myös niin sanottujen “ammattiblogien” lukeminenkin on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Osittain voin perustella tätä sillä, että Amarokin kanssa työskentely täyttää ison osan tarpeestani lukea ja kirjoittaa englantia (ja jokseenkin yrittää myös kehittyä englannin kielen tuottajana) sekä toisaalta myös “ammatillisuudesta”. Yksi ongelma on myös se, että olen turhankin valikoiva sen suhteen, mitä blogeja voin lukea. Cederholm, Kottke ja Zeldman ovat sellaisia, joiden blogeja luen mielelläni, koska he ovat tarpeeksi korkealla jonkinlaisella kuvitteellisella asteikolla. Epäröin lukea minulle ennalta tuntemattomien ihmisten blogeja. Asiasta hieman poiketen olen toisaalta huomannut, että ei kannata ostaa sellaista (CSS-/webdesign-/IT-)kirjaa, jonka tekijää ei tunne saati jonka nimeä ei entuudestaan ole kuullut. Jos kirja olisikin asiallinen, et luultavasti pidä kirjoittajan tyylistä. (Katkeruutta epäonnistuneista kirjahankinnoista.)
Lupaan nyt virallisesti ja julkisesti, että yritän lukea A List Apartin jokaisen uuden artikkelin vähintään helmikuun loppuun asti.
Erilaisista lukemisista puheenollen myös paperimedialla oleva kirjallisuus on jäänyt vähemmälle, oikeastaan kuihtunut, viime aikoina. Koulun puolesta maanantaiksi pitäisi lukea tenttikirja, mutta sen lisäksi hyllyssä on ainakin neljä teosta, joiden kahlaaminen on kesken!
Lupaan nyt virallisesti ja julkisesti myös, että maaliskuun loppuun mennessä luen loppuun Platonin Valtion (Luoja auttakoon minua lupauksieni ja niiden toteuttamisen kanssa, etenkin tämän!) sekä Ranskan ympäriajon historiasta kertovan kirjan Le Tour.