Vaikka edellisestä lautapelien hankkimista ja poistamista käsittelevästä artikkelista on vasta viikko, on uudelle artikkelille hyvät perustelut jo nyt. Mennään suoraan asiaan, eli uusiin hankintoihin.

Hankinnat

Leader 1: Hell of the North saapui postista. Kaikki on kuin pitääkin ja vaikka pyöräilijäfiguurit eivät varsinaisesti näytä jämäkiltä, vaikuttavat ne paremmilta kuin alkuperäisen pelin figuurit. Ainakaan odotettavissa ei ole osien kanssa taistelua ja figuurien uudelleenkokoamista kesken pelin, koska ne ovat nyt yhtenä kappaleena jo valmiiksi. Mistäköhän saisi hyviä metallisia pyöräilijäfiguureita (maalattuja tai maalaamattomia)? Ensimmäinen pelikerta tälle tulee tänään.

Suureksi ilokseni voin myös asian sivusta todeta, että postinaisemme on alkanut soittamaan ovikelloamme pakettien kanssa huomattuaan, että olen monesti kotona postinjakoaikaan. Ei siis enää pakettien odottelua päivää pidempään eikä matkoja postitoimistolle silloin kun niitä vähiten toivoo.

Tori on suomalainen lautapeli, joka löytyi Turun Stockmannilta hyvin huokeaan alle 15 euron hintaan. Lisäksi peli on hyvä – mainioksi sitä en vielä uskalla sanoa vasta muutaman kaksinpelin jälkeen. Pelin ideana on siis perustaa myyntikojuja Helsingin kauppatorille vuonna 1952 ja myydä eniten tuotteitaan turisteille. Voittopisteet määräytyvät lopulta kuitenkin eri kojujen koon mukaan. Lisäpisteitä voi saada oikeanlaisten kojujen rakentamisesta oikeaan paikkaan (jokaiselle pelaajalle uniikit, pelin aikana piilossa pidetyt tavoitteet). Mielenkiintoinen teema ja ympäristö lisäävät kiinnostusta peliin. Myös pelituntuma poikkeaa muista peleistä raikkaalla ja positiivisella tavalla. Asiakkaiden liikkumisella (ja laudalta katoamisella) toteutettu kysyntä-tarjonta-elementti toimii myös hyvin (vrt. On the Underground).

Komponentit ovat hyvää laatua, mutta löytyy niistä pientä valittamistakin. Pelilauta on ehkä hieman liian tylsä, vaikkakin se toimii hyvin pelilautana ja toisaalta ei ainakaan häiritse pelaamista. Pelilaudalle asetettavat laatat sen sijaan voisivat olla kaksipuolisia – toisen puolen retro-oranssille ei varsinaisesti ole mitään perusteltua syytä, koska yhtäkään laattaa ei tarvitse sekoittaa tai pitää piilossa pelaajilta – päinvastoin. (Tätä ongelmaa laatoissa voi ehkäistä pussittamalla ja järjestämällä laatat hyvin, kunhan ensin muistaa ostaa suljettavia pusseja kaupasta.) Kotelon inserttikin voisi olla hieman parempi ja siten taistella laattaongelmaa vastaan – vaikkapa ihan muutama lokero erityyppisille laatoille.

Joka tapauksessa kyse on niinkin kiinnostavasta pelistä, että siitä ollaan julkaisemassa monikielistä versiota nimeltään Kairo. Hatunnosto Kimmo Sorsamolle.

Jaipur on mielenkiintoinen kahden pelaajan peli, jossa ideana on päästä Maharajan apuriksi käymällä kauppaa erilaisista tuotteista – ja saada niistä vastustajaasi parempi hinta. Toistaiseksi olen ottanut takkiin neljä kertaa neljästä vaimoltani, mutta se ei haittaa, koska peli vaikuttaa erinomaiselta kaksinpeliltä. Turun matkalla toistuvasti pelattu Kadonneet kaupungit tuntuu tähän verrattuna jo hieman kuluneelta ja jopa tylsähköltä. Interaktiota on sopiva määrä – pelin kuluessa tuntuu että joskus liikaakin. Pelistä löytyy sekä tuuria että taktikointia sellaisella tasapainolla, että peli on mielenkiintoinen mutta ei äidy liian totiseksi. Vaikka komponenteissa on hieman asettelua pelin aluksi, on se yksinkertaista ja nopeutuu yhä enemmän pelin tutuksi tullessa. Suosittelen lämpimästi kaikille kaksinpelien ystäville ja/tai niille, joilla pelaaminen on pääasiallisesti kaksinpelaamista.

Muovitetut kortit ovat nyt saapuneet myös Menolippu-sarjaan, On the Undergroundiin, Justinianiin sekä Bock Rockiin. Jatkoa seuraa.

Poistonurkka

Edellisessä artikkelissa mainitut kokoelmasta poistuvat ovat toistaiseksi edelleen tarjolla. Lisäksi:

Carcassonne: Kivikausi on perus-Carcassonnesta poikkeava itsenäinen (ja ei-yhteensopiva), nimensä mukaisesti kivikauteen sijoittuva laattojenasettelupeli. Voin suositella koko Carcassonne-sarjaa lämpimästi kaikille lautapelaamisen aloittaville sekä kaikille niille, jotka kaipaavat välillä jotain kevyempää peliä kokoelmaansa. Pelaajalle, joka ei vielä omista sitä normaalia Carcassonnea (tai jotakin muuta peruspeliä, esim. Ark of the Covenant, Kivikausi on suositeltava ostos. Sen pelimekaniikka ja säännöt ovat pääpiirteittäin täysin samat kuin peruspelissä. Pienillä sääntömuutoksilla ja -lisäyksillä peli muuttuu kuitenkin hieman erilaiseksi ja omalla tavallaan tiiviimmältä tuntuvaksi paketiksi. Kivikauden metsästyspisteet (vastaa peruspelin peltopisteytystä) on huomattavasti yksinkertaisempi variantti, joka helpottaa erityisesti pisteiden laskemista pelin lopussa, mutta myös pelin suunnittelua pelatessa. 2–5 pelaajaa (paras 2–3), 30–45 minuuttia (ja alle, kun peli on tuttu).

Kulunut kuukausi on ollut aktiivista aikaa lautapelien parissa. Kuukauden aikana olen pelannut 9 eri peliä yhteensä 49 kertaa. Suurin osa perinteisesti, mutta mukaan mahtuu myös vajaa kymmenen Carcassonne-erää Brettspielweltissä.

Joulu ja vuodenvaihde on toistaiseksi tuonut kokoelmaan yhden uuden pelin promokortin kera lahjuksena. Lisäksi tilasin tänään itselleni syntymäpäivälahjaksi toisen. Viikonloppu Turussa ja syntymäpäivä vuoden alussa näyttävät, mikä on lopullinen saldo.

Olen myös supistanut kokoelmaani useammalla pelillä kuukauden aikana ja muutama peli odottaa edelleen kiinnostuneita. Kaikki tarjoukset voi tehdä sähköpostitse, puhelimitse, kasvotusten tai telepaattisesti.

Muutamia pelejä täytyy pelata lähitulevaisuudessa uudelleen, jotta niille saa annettua päivitetyn arvion – tai jotta ne eivät pölyty kaapissa liiaksi. Yksikään peli ei tulle saamaan rankkaa tuomiota – siis korjausta huonompaan arvioon päin puhumattakaan kokoelmasta poistosta. Päinvastoin toivon pystyväni nostamaan kaikkien niiden arvioita päästessäni pelaamaan niitä enemmän ja eräiden pelien kohdalla ymmärtämään niiden syvällisimmät puolet.

Lisäykset nyt

7 Wonders (+ Catan-promo), jota on pelattu vielä niin vähän, että varsinaista arviota en vielä lähde maailmalle kuuluttamaan. Vaikuttaa hyvältä peliltä, joka saadessaan peliaikaa kohtuudella päässee pöydälle vielä tulevaisuudessakin. Kuukauden tai parin päästä edessä lienee pohdinta paljon kehutun Leaders-lisäosan hankkimisesta. Toisten mielestä parantaa peliä huomattavasti, toisaalta ei ole saanut BoardGameGeekissä kovinkaan paljon parempaa tasapainotettua arvosanaa kuin peruspelikään.

Leader 1: Hell of the North, jonka piti alunperin olla lisäosa, mutta josta tulikin jatko-osa. Yksinkertaista ja rentoa kilpa-ajoa, josta löytyy kuitenkin sopiva ripaus taktiikkaa – jatko-osassa toivottavasti enemmän – ja jännitystä. Kiertuepelimuoto on vieläkin testaamatta, optimaalinen ajankohta Ranskan ympäriajon aikoihin. Peli lähtee Belgiasta matkalle Suomeen ensi viikon puolella.

Muovitetut kortit. Hain tänään 7 Wondersin korteille muovit, joiden testaamisen jälkeen ei ollut vaikea päätyä siihen lopputulokseen, että ainakin kaikki toistuvaa sekoitusta vaativat kortit tulee muovittaa. Lyhyen kokoelman tutkimisen ja simppelin laskutoimituksen jälkeen mielipide vain vahvistui. Kevyimpiä korttipelejä lukuunottamatta kaikkien pelien (9 kpl) muovittaminen tulee maksamaan alle 30 euroa – hieman yli 3 euroa per peli. Ehdottomasti toteuttamisen arvoista, mutta projekti etenee silti pikkuhiljaa. Suosittelen lämpimästi kaikille harrastajille. Kokeile vaikka yhden pelin kanssa ensin.

Kylmää kyytiä, hus!

Agricola, koska peli oli liian raskas ja syystä tai toisesta ei kuitenkaan ihan niin mielenkiintoinen kuin monien arvosteluiden pohjalta olin alunperin ymmärtänyt.

Kolmenkymmenen minuutin peliaika per pelaaja ei varsinaisesti ole liian pitkä, mutta ennen kuin pelin voi aloittaa, täytyy tehdä pitkät alkuvalmistelut – komponentteja on todella paljon… Paine saada pelattua useampi peli kerrallaan ajan säästämiseksi vaikeutti pelin pääsyä pöydälle entisestään. Paljon kehutut laajat korttipakat (joista ehdimme pelata vain häviävän pienen osan) tuovat peliin lisää variaatiota ja sitä kautta mielenkiintoa (sekä elinikää), mutta ne myös pidentävät ja monimutkaistavat peliä.

Onneksi peli sai uuden hyvän kodin, jossa siitä toivottavasti pidetään enemmän kuin tässä taloudessa.

Toledo, koska peliä ei yksinkertaisesti pelattu, vaikka ei olekaan huono peli. Sijoittunee kategoriaan gateway, jossa toisaalta kovin ilahduttavasti on useampia paljon parempia pelejä. Voitaneen pitää myös kohtuullisena valintana Lautapelit.fi:n suomenkielisten julkaisujen joukkoon. Uudet omistajat ovat iloisia ja innostuneita pelistä ainakin toistaiseksi.

Toni ja Krista, teidän vuoro selittää säännöt ensi kerralla…

Uno Boom-o, koska peli on liian satunnainen (vrt. Munchkin!). Lisäksi kyseisellä pelillä ei ole mekaniikkojensa puolesta mitään tekemistä alkuperäisen Unon kanssa. Tämä puolestaan voidaan kategorisoida ison, suurille massoille tuotteita kohdistavan julkaisijan jokapäiväiseksi rahastukseksi. Tämäkin toivottavasti tuottaa uudelle omistajalleen iloa. Anteeksi Aamos.

Tarjolla toistaiseksi…

Beer!, joka ei varsinaisesti ole lauta- tai kortti-, vaan juomapeli. 2–6 alkoholistia.

Carcassonne: Cult, Siege & Creativity, pikkulisäosa – luovun tuplakappaleestani ilman omantunnontuskia. Tässä mukana yhteensä 12 uutta laattaa, joista 6 kulttilaattoja, 4 piirityslaattoja ja 2 tyhjiä, valkoisia (!) laattoja. Ei varsinaisesti parhaimpia lisäosia, mutta muuttaa peliä kohtuullisen paljon; kultit ja luostarit ovat keskenään interaktiossa ja piiritykset kaupungeissa vähentävät niiden tuottamia pisteitä. Englanninkielinen, mutta ohjeet ovat yksinkertaiset.

Clans, mielenkiintoinen abstrakti peli joka on tuntemattomasta syystä jäänyt pelaamatta. Pelaajat yrittävät saada oman klaaninsa menestymään sekä vaikeuttaa muiden pelaajien klaanien menestystä. Mielenkiintoiseksi pelin tekee se, että et tiedä mitä klaania toiset pelaajat johtavat.

Kotelo on hieman kärsinyt (löysin itsekin tämän alunperin kierrätyskeskuksesta), lisäksi se on saksankielinen. Mukana on kuitenkni englanninkieliset säännöt. 2–4 pelaajaa; paras kahdella (itse olenkin pelannut peliä vain kahdestaan), arvioitu 30 minuutin peliaika pitänee aika lailla paikkaansa.

Fjords, erittäin toimiva ja graafisesti miellyttävä kaksinpeli. Kadonneet Kaupungit ja osin Carcassonne: The Castle ryövänneet tämän peliaikaa. Pelin ensimmäisessä jaksossa pelaajat rakentavat Carcassonne-tyylisesti vuonomaiseman (tosin laatat ovat kuusikulmaisia) sekä asettavat omat maatilansa, toisessa jaksossa vapaita maapaloja valloitetaan sulkemalla toisen pelaajan mahdollisuudet laajentaa peltoaan. Tämä kahden jakson kierros toistetaan kolmesti.

Tämä siis puhdas kaksinpeli, arvioitu 30 minuutin peliaika hyvä arvio. Kun pelin tuntee, voi sen pelata lähes varttiinkin.

Ming Dynasty, joka lienee ainoa jota kukaan on näistä neljästä haukkunut huonoksi peliksi. Lausunnon takana on kuitenkin huono kokemus surkeasta kahden hengen pelistä, jossa kolmas pelaaja täytyy simuloida.

Oma kokemus kolmen pelaajan pelistä oli kohtuullisen hyvä, mutta peli ei kuitenkaan klikannut niin paljon, että motivaatiota olisi riittänyt sen pusertamiseen pöydälle kovinkaan usein. Pelaamattomana joutaa pois.

Jos olet kiinnostunut Kiinan historiasta (jota tässä pelissä ei kuitenkaan ole kuin juuri teemana) ja pelaat lautapelejä usein esimerkiksi neljällä pelaajalla, tämä voisi hyvinkin olla sinun pelisi. Siispä, 2–4 pelaajaa; paras neljällä (itsellä kokemusta vain 2 ja 3 hengen peleistä, joten ehkä missaan aarteen…), peliaika 90 minuuttia lienee aliarviointia ainakin ensimmäiseen peliin.

Pelaa minua!

Justinian. Luulin että minulta oli kadonnut yksi pelin influence-laatoista, mutta iltaisen tarkistusoperaation jälkeen kaikki komponentit löytyivät pelin laatikosta. Aika lopettaa välttely. Pidän tästä pelistä oikeasti paljon, joten se on seuraavana lautapeli-iltana pöydällä.

Metro. Susannelta aikoinaan joululahjaksi saatu peli, joka on perheessämme kokenut erityistä arvostuksen polarisoitumista. Luulen että olen itse aliarvioinut peliä jo pidempään ja haluan antaa sille jälleen kerran uuden mahdollisuuden. Teema on mielenkiintoinen, mekaniikka on mielenkiintoinen, peli ei ole ruma, mutta jokin ei vielä ole klikannut. Try again.

Power Grid: Factory Manager. Liian vähän pelattu. Seuraavassa sessiossa täytyy saada peliin mukaan kolme tai neljä pelaajaa. Ei lainkaan huono peli – vaikka häviääkin isoveljellensä – kolme pelikertaa ei kuitenkaan vielä saa minua olemaan pelistä yhtä tai toista mieltä.

Power Gridin lisäosat. Näille ei ole vielä ollut yksinkertaisesti aikaa, vaikka Power Grid on päässyt vuoden loppupuolella ilahduttavan useasti pöydälle. Variaation ja mielenkiinnon kasvattamisen vuoksi aion ehdottaa uusia karttoja pelattavaksi myös seuraavilla kerroilla. Lisäksi minulta puuttuu arvosanat joillekin lisäosille BGG:ssä.

Shogun. Aamoksen peli, joka on odottanut pelaamista valehtelematta kesästä lähtien.

Lisää lisäyksiä

7 Wondersin Leaders-lisäosan lisäksi toivon kasvattavani kokoelmaani vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana kahdesta neljään pelillä. Pääsääntöisesti haluaisin panostaa kevyisiin peleihin joita olisi myös helppo ottaa mukaan reissuun tai kaupungille.

Hankinnoille on siis tietyt kriteerit ja ennakkotoiveet; yksi hyvä kaksinpeli, vähintään yksi pienempi filleri sekä yksi raskaampi peli. Mahdolliselle neljännelle pelille ei ole varsinaisesti ole kriteereitä, katsotaan jos eteen tulee jotain ennennäkemätöntä tai muuten himoittavaa.

Kaikenlaisia ehdotuksia ja suosituksia peleistä saa tehdä. Luen mielelläni uusista peleistä BGG:stä mutta pelaan myös mielelläni pelejä, joita lautapeli-iltoihin tuodaan. Yritetään järjestää myös vaikkapa edes yksi kilpailuhenkinen peli-ilta ennen kesää.