Parhaat levyt 2011–2001»

Vuosi oli aika lailla laiha musiikin saralla. Vain 12 tänä vuonna julkaistua levyä hyllyssä. Tekisi melkein mieli valita vain kolme parasta, mutta valitaan nyt viisi parasta kuten viime vuosinakin. Lopussa myös uusinnat vanhoista listoista sekä uusia listoja (2006 ja vanhemmat). Vanhemmissa listauksissa on siis kyseessä tämän hetken suosikit, vaikka joissain listoissa nykyajan ja historian rajat hiukan hämärtyvätkin.

Aiemmat artikkelit: 2010, 2009, 2008, 2007, 2006

2011

  1. Iiro Rantala: Lost Heroes
  2. Thirteen Senses: Crystal Sounds
    Kashmir: Katalogue
  3. von Hertzen Brothers: Stars Aligned
  4. Robert Miles:  Th1rt3en
  5. Explosions in the Sky: Take Care, Take Care, Take Care

Iiro Rantalan Lost Heroes on vuoden parhautta, hands down. Ehdottomasti vuoden kuunnelluin levy, joka on helppo haluta kuunnella alusta loppuun. Toimii hyvin töiden taustalla ja nukkumaan mennessä. Mukaan mahtuu muutava aivan loistava biisi; ainakin Pekka Pohjola ja Thinking of Misty on pakko mainita.

Miksi kaksi kakkosta? Kashmirin Katalogue ei varsinaisesti mielestäni kuulu tälle listalle, koska se on retrospektiivinen kokoelma. Aiheutti kuitenkin vuoden parhaat kiksit. Jos Kashmiria ei oteta mukaan lukuihin, on kakkonen Thirteen Sensesin loistava paluu Crystal Sounds, jota on loppuvuodesta tullut kuunneltua liian vähän. Iiro vei muita 6-0, mutta Thirteen Senses taisi saada pari häkkiä näiden kahden välisessä matsissa. Ainakin tämä toimii paremmin meluisassa ympäristössä kuin menetetyt sankarit.

Kolmosena uusin von Hertzenien kyhäelmä. Ei huono, mutta kokonaisuutena ei saa kiitetävää arvosana. Levyn parhaaksi biisiksi osoittautui Gloria.

Nelosena Robert Milesin pitkään (10 vuotta!) odotettu uutuusalbumi. Tätä levyä on tullut kuunneltua valitettavan vähän. Miles on aina ollut minulle erilaisten tunnelmien ja utopististen maailmojen luoja, joten tämän kanssa pitäisi ottaa toden teolla aikaa ja tilaa. Palaan ehkä tämän kanssa blogin pariin sitten kun olen levyn päässyt kuuntelemaan useamman kerran.

Viidentenä Explosions in the Skyn Take Care, Take Care, Take Care. Hyvä levy ja varmaa laatua, mutta ei yllä korkeammille sijoille. Ei sitten millään.

Pienen kypsyttelyn jälkeen saattaa sijat 3-5 vielä muuttua. Jätetään se kuitenkin arvioitavaksi vuoden päähän, kun tähän listaan palaan.

2010

  1. Kashmir: Trespassers (2)
  2. Ólafur Arnalds: …And They Have Escaped the Weight of Darkness
  3. kls.: Sokea toista taluttaa
  4. Donkey Ride: JWTMH
  5. Carpark North: Lost

Kaikki paitsi Kashmir uusia listalla. Perustuu hyvin pitkälti soittomääriin. kls. ja Donkey Ride (joka viimeksi ei millään vain mahtunut listalle paljosta soitosta huolimatta) oli vaikea laittaa järjestykseen. Kääntyi nyt sitten kuitenkin näin. Entinen ykkönen, Silver Mt. Zionin Kollaps Tradixionales, ehkä sijalla kuusi. Mutta vain sen takia ettei sitä ole tullut soitettua, koska se pitäisi mieluummin kuunnella kokonaisuutena.

2009

  1. Gary Go: Gary Go
  2. Ólafur Arnalds: Found Songs
  3. Sébastien Schuller: Evenfall (1)
  4. Olli Helenius: Kulkea kuin vapaa (2)
  5. Athlete: Black Swan (3)

Vuosi 2009 on vaikea. Kärkipaikat meni jälleen uuteen jakoon ja tälläkin kertaa piti tiputtaa useampi hyvä levy pois listalta. Tällä listalla näkyy ehdottomasti myös se, että musiikkivalikoimani laajenee jotakuinkin jatkuvasti, koska uusi kärkikaksikko on vuoden 2009 jälkeen hankittuja molemmat, taitavatpa vielä olla tämän vuoden hankintoja. Musen The Resistance taas ulkona. Ikävä todeta, mutta niin myös Monon Hymn to the Immortal Wind. Lähellä nousua listalle oli myös Kaitsun poikien Veljekset Chydenius -nimellä levytetty Isän kädestä.

2008

  1. Sigur Rós: Með suð í eyrum við spilum endalaust (1)
  2. von Hertzen Brothers: Love Remains the Same (5)
  3. Thee Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & Tra-La-La Band: 13 Blues for Thirteen Moons
  4. King of All the Animals: Paper Beats Rock
  5. Ville Leinonen: Unilehto (3)

Uusia levyjä pukkaa listalle. Iiron New Trion levy pois listalta, koska se verrattuna muihin jatseihin ei oikeasti ole ehkä niin hyvä (= ei tule kuunneltua = sijoitus laskee). Paljon suomalaisia kärkkymässä viitossijasta, mutta viimeinen listalle oli sitten kuitenkin edelleen Unilehto, eikä esimerkiksi Jukka Perko, Daisy, Vuokko Hovatta tai King of All the Animals.

2007

  1. Athlete: Beyond the Neighbourhood (1)
  2. Scandinavian Music Group: Missä Olet Laila? (2)
  3. Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet
  4. Pooma: Persuader
  5. Thirteen Senses: Contact (3)

Muutoksia, mutta ei suuria yllätyksiä. Listalta juuri ja juuri pois sekä Pelle Carlbergin In A Nutshell ja Josh Fixin Free at Last. Nämä voisivat molemmat olla sijalla 5.

2006

  1. Magyar Posse: Random Avenger
  2. Lemonator: At the Presence of Great Beauty
  3. Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ja ylpeä sydän
  4. Magenta Skycode: IIIII
    múm: Peel Session EP
  5. cd Koskinen, Samae: Vol. 1

Mahtavien suomalaisten vuosi! Nelossijalla kaksi levyä, koska toinen ei varsinaisesti ole albumi. Mutta erittäin suositeltava tuttavuus kaikille. Syystä tai toisesta paras múm, vaikka onhan myös esimerkiksi Finally We Are No One mahtava.

2005

  1. Sigur Rós: Takk…
  2. Kashmir: No Balance Palace
  3. Coldplay: X&Y
  4. Red Carpet: The Noise of…
  5. Damn Seagulls: One Night at Sirdie’s

Ei suuria vaikeuksia järjestellä. Toisena päivänä mukana saattaisi olla Pelle Carlberg tai The Decemberists.

2004

  1. Thirteen Senses: The Invitation
  2. Kings of Convenience: Riot On An Empty Street
  3. Magyar Posse: Kings of Time
  4. Keane: Hopes and Fears
  5. Faithless: No Roots

Thirteen Senses suvereenina ykkösenä. Sijat 2–5 voisi järjestää eri päivinä eri päin mielialan mukaan. Juuri tänään näin. Kuutosena olisi ollut MAN ja Didi-wah-didi, joka ei juuri tällä levyllä aluksi saavuttanut kovin suurta suosiota. Jälkeenpäin arvioituna ehkäpä yksi MANin parhaita ja levy, joka oli tämän vuoden toiseksi paras suomalainen.

2003

  1. Kashmir: Zitilites
  2. Athlete: Vehicles & Animals
  3. Postal Service: Give Up
  4. L-60°: L-60°
  5. Starsailor: Silence Is Easy

Pitkäaikaiset suosikit odotetusti kärjessä. Vanhempia listoja kasatessa soittomäärät korostuvat, ja nämä levyt vuodelta 2003 ovat saaneet soittoaikaa.

2002

  1. Sigur Rós: ( )
  2. múm: Finally We Are No One
  3. Jukka Perko: Kaanaanmaa
  4. Coldplay: A Rush of Blood to the Head
  5. Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa

Sairaan vanhaa kamaa. Kuka näitä on edes kuunnellut viimeiseen pariin vuoteen? Listalla haiskahtaa nostalgiahypetys. Silloiset islantiölaislöydöt kärjessä, eikä Perkoa kehtaa laittaa väliin tai kärkeen vaikka mikä olisi. Mutta kaikki maar hyviä levyjä. SMG listalla koska se on röyhkeän suora, eikä sitä kantrihumppaosastoa mitä yhtye nykyään edustaa. Lisää tähän suuntaan, eikä sitä tekotaiteellista sepustusta enää, pliis?

2001

  1. Olli Helenius: Nyt
  2. bass’n Helen: Unplugged
  3. Jukka Jyrä: Kaunis maa, köyhän ikävä
  4. von Hertzen Brothers: Experience
  5. Starsailor: Love Is Here

Tässäpä vaikea ja omituinen lista. Kuten edellisessä, nostalgia näkyy, mutta koska tämä ei ole objektiivinen listaus, annan sen näkyä. Aika jolloin uusia gospeltuttavuuksia tuli ja oli jo tullut eteen useampia. Tässä niistä ehkäpä parhaat, tai ainakin lähes. Tälle listalle oikeutetusti kuitenkin von Hertzenien Experience ja Starsailorin Love Is Here. vHB:n debyytti on jotain maagista. Se oli pakko saada vaikka painos oli loppu eikä kukaan siitä tiennyt Suomessa. Lopulta se tilattiin Amazonista briteistä, ja se taisikin olla ensimmäinen tai toinen nettilevyostos. En kadu. Starsailor sen sijaan saa kymmenen vuoden jälkeenkin vielä kunnioitettavan paljon soittoaikaa, vieläpä säännöllisesti. Samoin kuten kärkikolmikko.

Yksitoista vuotta

Vuosi 2001 päättää tämän arvosteluartikkelin tällä kertaa. Katsotaan vuoden päästä, jaksaako silloin mennä yhtä pitkälle. Tuntuu siltä, että nämä viimeisimmät listaukset alkavat olla jo aika kiveen hakattua tavaraa. Voihan sitä tietysti aina löytää jonkun uuden ja mahtavan artistin, jolloin on kenties mahdollista nykyisiä kärkinimiä horjuttaa.

Listojen tekemisen jälkeen olo on kuin ylitsevuotavaisella maljalla. Onko todella olemassa näin paljon näin hyviä levyjä? Onhan niitä, kun jaksaa kaivella. Lisäksi olo on nostalginen. Muistuupa vielä mieleen ajat, Stupidon vanhojen tilojen ahtailla käytävillä tuli pyörittyä viikoittain, jos ei lähes päivittäin. Nykyään on levyjen ostelu erilaista, kun lähes kaikki kannattaa tilata netistä suoraan kotiin. Toivottavasti levyjä voi todella tilata kotiin myös yhdentoista vuoden päästä, ettei digitaaliset formaatit ole vienyt koko alaa täysin uuteen kuntoon.

8. joulukuuta, 2011 — Ei kommentteja »
Kirjoitukset, Listaukset — ,

Luopumisesta»

Miksi toiset asiat pysyvät suosikkeina jatkuvasti ja sananmukaisesti pysyvästi, kun toiset tarjoavat vain ohimeneviä hyviä hetkiä? Muutummeko niin paljon ihmisinä? Muokkaavatko uudet kokemukset ja löydöt meitä? Huijaammeko itse itseämme, kun valitsemme suosikkejamme? Voimmeko pitää jostain asioista vain ulkoisten, itse asioihin kuulumattomien vaikutteiden takia? Onko hyviä asioita vain niin paljon, että jotain on karsittava pois, jotta pääsemme todella nauttimaan parhaista asioista?

Kashmir

Kashmir on pitkän linjan suosikki, jonka taisin aikoinaan löytää Rocket Brothers -kappaleen kautta. Kyseinen biisi soi ja näkyi paljon MTV:llä silloin kun sitä ehkä eniten seurasin. Kappale oli jotain muusta poikkeavaa. Jotain sellaista, jota en silloin osannut tunnistaa sellaisen yhtyeen musiikiksi, joka tulisi jokseenkin määrittämään kuka minä olen, musiikillisesti ja ehkä muutenkin. Kashmir on edelleen suosikki, mutta ei läheskään yhtä suvereeni ykköspaikan haltija, eikä sitä enää lainkaan. Viiden parhaan joukossa kuitenkin. Löysin Kashmirin taas kerran uudelleen noin kymmenen minuuttia sitten. Kashmir on todellinen kestosuosikki, vaikka ei kirkkaimmassa kärjessä jaksakaan.

Sigur Rós

On hieman tuskallistakin tunnustaa, että Sigur Rós ei tarjoa enää aivan samanlaista nautintoa kuin ennen. Uutuudenviehätys on kadonnut jo kauan sitten. Jokainen uusi levy jaksaa innostaa enemmän tai vähemmän. Toivottavasti seuraava taas enemmän. Myös Sigur Rós oli jossain vaiheessa lempiyhtyeeni, eikä suotta. Kappaleiden joukosta löytyy varsinaisia helmiä. Niitä ei kuitenkaan jaksa kuunnella jatkuvasti. Yksi asia, josta edelleen pidän yhtä paljon kuin suurimman fanitukseni vuosina, on yhtyeen johdonmukainen, yksinkertainen sekä kaunis tyyli kaikessa markkinoinnissa. En kadu yhtäkään ostamaani Sigur Rós -tuotetta.

Belle & Sebastian

Belle & Sebastian on hieno orkesteri. Hienoja kappaleita, tarttuvia melodioita ja lyriikoita. Minulle ongelma yhtyeen kanssa on se, että jokaisen uuden levyn ostettuaan tiesi jo ennen levyn kuuntelua, että oli ostanut taas yhden levyn lisää samaa tavaraa. Hyvä ja tasalaatuinen tuotanto on toki hyvä, mutta mielestäni homma alkoi käydä jo hieman liian (tasa)paksuksi. Levyhyllystä poistui aikaista tuotantoa. Kaikki Dear Catastrophe Waitressista lähtien säilyi. Uusin ehkä vain siksi, että en vielä tiedä, pidänkö levystä vai pidänkö siitä paljon.

Gomez

Luulin pitkään pitäväni Gomezista ihan tosi paljon. Sain alunperin vinkin muistaakseni Otolta, ja siihen aikaan bändi iskikin aika lailla. Taisin ostaa ensimmäisen Gomezin levyni Liquid Skin Lontoolaiselta käytettyjen levyjen torilta. Jonkin aikaa sitten päätin tehdä suursiivouksen levyhyllylleni. Suurin yksittäinen osa, josta luovuin, oli Gomezin tuotanto. Hyllyssä oli kaikki studioalbumit, pari kokoelmaa ja yksi EP. Jopa kännykkäni soittoääni oli Gomezia, tosin lähinnä sen seikan takia, että kappale How We Operate sopi hyvin soittoääneksi sen rakenteen takia. Nykyään kokoelmaan kuuluu yksi Gomezin sinkku We Haven’t Turned Around, sekä pari digitaalista kappaletta ostettuna. Nämä tyydyttävät Gomez-tarpeeni. Ikävä ei tule, nyt kun hyvästit on jätetty. Tunne on helpottava.

15. heinäkuuta, 2011 — Ei kommentteja »
Kirjoitukset —

Spotify on petturi?»

Kun Spotifyn uusiutumisesta on nyt ollut paljon kohua, niin pitänee myöskin ilmaista oma kantani asiaan. Itse omistan niin paljon levyjä, että minun ei tule juurikaan kuunneltua mitään Spotifystä. Kymmenen tunnin kuukausirajoitus ei siis sinänsä ole minulle ongelma. Toisaalta olen sitä mieltä, että ne Free -tilien käyttäjät, jotka käytännössä tekivät Spotifystä sen mikä se on, voisivat ehkäpä juuri tässä saada sen jonkin pienen lisän, jonka omalla tavalla ansaitsevatkin.

Toinen uusi rajoitus on viiden kerran kuuntelurajoitus per kappale, forever. Tämä kuulostaa sinänsä rajulta, mutta palvelee täysin Spotifyn alkuperäistä päämäärää – sitä, että ihmiset voisivat tutustua uuteen musiikkiin helposti ja ilmaiseksi. Mission accomplished. Juuri tämä on kuitenkin se rajoitus, jonka perusteella monet syyttävät Spotifyä siitä, että he joutuvat nyt eroon lempimusiikistaan tai – joissain tapauksissa myös takaisin piratismin tielle.

Herätys ihmiset! Halvin maksettu Spotify-tili maksaa viisi euroa kuukaudessa, jolla ei saa edes Amazonista yhtä uutta albumia kuukausittain. Toki Spotify-palvelusta maksaneet eivät saa tiedostoja omakseen, mutta eipä niin ole ollut ennenkään, joten miksi kappaleiden omistaminen on Spotifyn tultua maksulliseksi yhtäkkiä niin tärkeää? Jos haluat omistaa musiikin, osta se kaupasta tai vapaavalintaisesta digitaalisen musiikin kaupasta. Spotifynkin kanssa yhteistyötä tekevä 7digital on hyvä vaihtoehto.

Lyhyesti mielipiteeni on siis se, että Spotifyn muuttuminen enemmän ja enemmän maksulliseksi palveluluksi on validi siirto yhtiöltä, joka tavoittelee voittoa. Viisi euroa kuukaudessa on pieni määrä rahaa verrattuna siihen määrän musiikkia, mitä sillä voit kuunnella. Mikäli haluat omistaa musiikkisi todellakin itse, Spotifyn tulisi olla sinulle muutenkin lähinnä vain apuväline, eikä uusien rajoituksien normaaliolosuhteissa tulisi olla este käytöllesi.

Lisäksi

Aiemmin alkuvuoden musiikista kirjoittaessani mainitsin kaksi uutta levyä, joiden julkaisua enemmän tai vähemmän odotin. Niistä toinen, Explosions in the Sky, odottaa vielä suurempaa kuuntelua ja tavallaan myös ensimmäistä aukeamiskertaansa. Scandinavian Music Groupin levy taas on harmittavan paljon samaa kuin aiemmin, vaikka joitain hyviä ja raikkaita biisejä välistä löytyykin. Ehkä SMG ei ikinä olekaan ollut se rokahtava bändi, joksi sitä monet varmasti luulivat parin ensimmäisen levyn jälkeen.

8. toukokuuta, 2011 — Ei kommentteja »
Kirjoitukset — ,