Taas täytyy valitettavasti todeta, että viime merkinnästä on liian kauan aikaa. Erinäisiä asioita on myös tapahtunut tuona aikana liian paljon, jotta niitä kaikkia pystyisin kirjaamaan. Kirjoituksessa kuitenkin jotain töistä, vapaaehtoistöistä, hieman elämästä sekä opiskelusta ja harjoittelustakin.

Vaalikampanjoista

Kuten jo Alshainin blogissa mainitsin, olen työskennellyt kolmen vaalikampanjan kanssa pitkin syksyä. Nyt kun itse tehtyä materiaalia alkaa näkyä ympäri kaupunkia ja lehdistöä, voi jo melkein huokaista helpotuksesta. Vaalit tulevat kohta ja työt loppuvat. Kampanjoiden kanssa on toki ollut mukavaa ja innostavaa työskennellä, mutta joinain päivinä se on kuitenkin johtanut työ-opiskelu-työ-vapaaehtoistyö-työ -muotoiseen päivärytmiin, joka eittämättä on henkisesti ja fyysisestikin rasittava. Positiivisena puolena useamman kampanjan kanssa työskentelystä voin mainita ainakin sen, ettei yhdestä kampanjasta voi niin helposti kehittää itselleen lellikkiä ja työtahti sekä erilaiset rajoitukset muun muassa ajankäytön kanssa pysyvät hyvin mielessä.

Itse kokonaiskuvaan ehdokkaista olen kuitenkin ehtinyt tutustua harmillisen vähän. Oma päätös ehdokkaastaan pitäisi tehdä ensi sunnuntaihin mennessä viimeistään. Helsinkiläisen tilannetta ei helpota se, että tarjontaa on huomattavan paljon. Joko sinulla on oma ehdokas?

Markkinointia ja muuten vaan Xubuntua

Xubuntun markkinoinnin kanssa ollaan edetty mukavasti. Yhtään uutta markkinointi/promootiotiimin jäsentä ei valitettavasti olla saatu värvättyä, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Viimeksi tänään tein runsaasti töitä Xubuntun kanssa. Intrepid Ibexin kanssa on tulossa paljon uutta, mukavaa ja rakastettavaa. Yksi jokseenkin kyseenalainen “ominaisuus” on kuitenkin se, että uudessa Xubuntussa suositellut paketit asennetaan oletuksena automaattisesti.

echo 'apt::Install-Recommends "0" ;' | sudo tee -a /etc/apt/apt.conf.d/01ubuntu

Edellä mainitulla koodilla kyseisen toiminnallisuuden voi poistaa asennuksesta. Suositeltujen pakettien asentamatta jättäminen saattaa kuitenkin aiheuttaa joitain bugeja ohjelmistoissa, joten täysin oikea ratkaisu tämäkään ei ole. Omasta mielestäni tämä on kuitenkin kyseenalainen ratkaisu korjata bugeja. Ylipäätään Xubuntun kaltaiseseen kevyeen järjestelmään ei ole järkeä asennuttaa koko pakettivarastoa, etenkin kun monissa Xubuntua ajavissa koneissa saattaa kiintolevytila olla vähissä (muun muassa Asuksen EeePC:issä…) Intrepidiin mennessä tähän tuskin saadaan muuta ratkaisua kuin oman käden oikeus (muuttaa tekstitiedostoa). Ehkäpä Jauntyn Synapticissa on jo dialogi, joka kysyy suositeltavien pakettien kohtalosta?

Harjoittelupäiväkirja, volume kaksi

Eräänä harjoittelun ajan tehtävänämme on jälleen kirjoittaa harjoittelupäiväkirjaa. Tuotan sitä jälleen mahdollisimman sensuroimattomana teille blogissani. Edellisellä kerralla mitään ei jäänyt blogiin kirjoittamatta eikä toisaalta päiväkirjaan blogista kopioimatta muutamaa metalausahdusta lukuunottamatta. Tavoite on siis tälläkin kertaa sama. Hyvän maun, yksityisyyden suojan ja salassapitosopimuksien rajojen mukaisesti.

Maanantai 20. lokakuuta: Harjoittelun ensimmäinen päivä – ja vapaapäivä

Niin, virallisestihan Diakin mukaan harjoittelu alkaa tänään. Mutta eipä ala minulla. Huomenna on ensimmäinen päivä Vuosaaren seurakunnassa, ilmeisesti käytännön asioita, tutustumista, paperien ihmettelemistä ja täyttämistä, harjoitteluohjelman kauhistelua ja niin edelleen. Suoraan sanottuna motivaatio ei ole niin korkealla kuin sen toivoisi olevan. Muut ja miksen minäkin. Aiempaan harjoitteluuni Kustaankartanossa kehittämäni lataus oli jokseenkin niin täydellinen, että sitä olisi kai muutenkin vaikeaa toistaa.

Lähden taas harjoitteluun kuitenkin avoimin mielin. Tämäkin tuntuu jokseenkin laimealta, koska työalana on tällä kertaa se, josta itsellä on jo jotain kokemuksia. Toisaalta se on myös se, mihin periaatteessa valmistun. Edellisestä harjoittelusta opin kuitenkin sen, että päivät, ihmiset ja melkein mikä tahansa voi yllättää harjoittelijan/työntekijän täysin – negatiivisella tai positiivisella tavalla. Näennäisesti helpoin asia ei välttämättä ole käytännössä helpoin, omat vahvuudet voi olla heikkouksia ja heikkoudet vahvuuksia. Itseään on helpointa huijata. Oman asenteen on oltava kunnossa, jotta harjoittelusta tulee mitään.

Oman seurakunnan nuorisotyöstä, sivarista ja edellisestä harjoittelusta on jäänyt käteen tähän harjoitteluun muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: Kuinka lähellä voi olla toista ihmistä, jotta välillä pysyy ammatillisuus eikä suhde muutu kaverisuhteeksi? Kuinka paljon tätä saa tapahtua? Miten pitää oma mieli puhtaana ja avoimena kaikelle uudelle ja vanhalle päivä toisensa jälkeen? Kuinka avuton ja “pieni” saa olla?

Edellisistä kysymyksistä löytyy varmasti jo itsessään aika paljon tavoitteita ja opittavaa. Toivottavasti saan kirjoitettua huomenna lisää.