Sivarin päiväkirja: 9.1.2006

Ok, nyt on tunnelmat ja ajatukset todella kaksijakoiset.

Nyt, kun tuo vapaa matkustus tuli vaikeammaksi, tai jopa kokonaan onnistuttiin estämään, tuntuu haljulta olla sivarissa tällä hetkellä. No, se on elämää ja enpä taida siitä tämän enempää enää jauhaa. Katsotaan miten pojan käy.

Tänään, 9. tammikuuta, puolustusvoimien palvelukseen astuu joukko alokkaita. Tässä joukossa on runsaasti tuttujani, ikäluokasta johtuen. Oletetaanpa, että kaikille heille langetetaan armeijan lyhyin palvelusaika, 180 päivää. Kaverini kotiutuisivat heinäkuun alussa. Niinpä, vaikka olen suorittanut jo ennen heidän palvelukseen astumistaan yhteensä 4 kuukautta siviilipalveluksestani, he kotiutuisivat (ja tulevat myöskin kotiutumaan, ainakin suurilta osin) ennen minua. KARUA.

En yritä tässä niinkään kuvata siviilipalveluksen rangaistuksenomaista pituutta (vaikka se onkin suoraan sanonko mistä), vaan sitä, että suurempi rangaistus onkin se, että omat ikätoverit pääsevät jatkamaan elämäänsä aiemmin. Summa summarum, mitä tästä opimme; jos lähdet sivariin, lähde ainakin 6 kuukautta ennen inttiin lähteviä kavereitasi, jos mitenkään mahdollista!