Sivarin päiväkirja: 7.5.2006

Taas on sen verran aikaa kulunut, että voisin päivitellä päiväkirjaani vähän. Seuraavassa siis lähinnä kuulumisiani, mitään erikoista kun itse siviilipalveluksen kanssa ei ole tapahtunut.

Ei tarvitse lähteä pohjoiseen vaeltamaan. Sain kuulla, ettei siellä tarvita minua, ja sittenhän en lähde. Tänä viikonloppuna olen kuitenkin ollut molempina päivinä hommissa, eilen (lauantaina) olisi ollut kaksikin hommaa samaan aikaan. Muutaman viikon päästä loppuu iltapäiväkerho ja alkaa kesäkerho, mikä tekee päivistäni hiukka raskaampia. Ne kun eivät enää ole 12-17, vaan 9-17. No, kesäkerhoa on vain 5 viikkoa. Toivotaan että tuo homma olisi edes hiukan erilaista ettei olisi ihan perusvääntämistä, sitä kun ei oikein enää vaan jaksaisi näin yli puolen vuoden jälkeen… Kyllähän lapset mukavia ovat, mutta nuorisotyötähän minä haluaisin tehdä.

Kesäkerhon jälkeen lähdenkin sitten riparille. Kesäkerho loppuu perjantaina ja lauantaiaamuna olisi lähtö. No, ottanen kuitenkin tuon perjantain vapaaksi, mikäli se on millään mahdollista. Muuten voisi tulla aika raskasta. Riparin jälkeen onkin sitten oikestaan yksi iso ongelma. 5 viikkoa eikä mitään tekemistä. Siihen tuhraantuu suurin osa jäljellä olevista HL-päivistä, jollei kaikki, siirrettyjä viikkovapaita ja mahdollisesti leireistä saatuja ylimääräisiä vapaapäiviä. (Periaatteessa leirivapaat, mutta en niitä suoraan saa, joten tulevat siitä syystä että viikkotunnit menevät reilusti yli, jos joku on kiinnostunut.) Vaikka nuo kaikki päivät saisinkin vapaaksi, silti koko viittä viikkoa en pysty lusmuamaan, joten joudun kyllä töihin ainakin aina välillä. Pahimmassa tapauksessa se olisi jotain ihan muuta kuin olen oikeasti tuonne tullut tekemään. Toivottavasti ei. Eiköhän kaikki selviä aikanaan.

Kesä“loman” jälkeen alkaakin sitten taas iltapäiväkerho, siinä elokuun puolivälissä ilmeisesti. Onnellista sinänsä, että jo syyskuun alusta tuonne tulee uusi sivari, jota opastan kuukauden työhönsä, jonka jälkeen lopetan palvelukseni. Ainakin on samanhenkistä seuraa, kaikella kunnioituksella vakituisia työkumppaneitani kohtaan. On kuitenkin eri asia keskustella suurin piirtein itsensä ikäisen ja saman sukupuolen edustajan kanssa kuin useita vuosia vanhempien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Toivon kaikkea hyvää tuolle uudelle sivarille, jonka jo itse asiassa tunnen jotakuinkin.

Hankin palveluspaikaltani myös esteettömyystodistuksen, lisäilen siitä kuvaa jossain vaiheessa mikäli katson sen tarpeelliseksi. Se kun on aika tylsä lappu, eikä siitä ole edes minkäänlaista emotionaalista tai informatiivista arvoa oikeastaan kenellekään, ei ainakaan tulevalle sivarille.

Pari SL-päivääkin käytin, ilman lääkärintodistusta, koska sitä ei minulta vaadittu. Kaitpa tuo sitten on ihan ok, toivottavasti kukaan ei vedä hirteen. Oppaiden mukaan palveluspaikka myöntää sairasloman lääkärinlausunnon perusteella. En sitten tiedä koskeeko tämä ihan joka ikistä tautia, saahan “normaalista työstäkin” olla “omalla harkinnalla” 3 päivää sairaana, ja vasta sitten vaaditaan lääkärin lausunto. Sitten taas toisaalta en tiedä, mitä tarkoitetaan SL:lla. Onko yksittäinen sairauden takia pois oltu päivä SL:aa, vai ei. Joka tapauksessa, näin.

Se siitä sitten, jäljellä 150 päivää. Kiitos ja kumarrus lukijoille.