Kirjan aiheita

Miettikää tätä:

Ihminen ahdistuu siitä, kun joutuu asumaan nahan (ihon) sisällä koko elämänsä. Tokihan tämä ahdistus tulee koko ajan suuremmaksi, kun nahasta ei pääse ulos. Lopulta ihminen murtuu, alkaa viiltelemään itseään, aukoo paikat, repii nahan irti. Niin, oikeastihan tämä tarina loppuisi tähän ja ihminen olisi kuollut kyllä jo ennen kuin edes koko nahka olisi poissa.

Jatketaan kuitenkin. Ihminen on hetken tyytyväinen, kun pääsi nahasta eroon. Sitten ihminen huomaa, että luiden päällä on vielä lihaksia ja muuta kudosta. Siitä on päästävä eroon. Pikimmiten. Ihminen repii lähes kaiken kudoksen luiden päältä pois, sitten tulee helpottunut olo. Toki sisäelimet, sydän, keuhkot, aivot, ynnä muut säilyvät. (Jostain syystä vain, älä kyseenalaista tarinaa.) Tässä vaiheessa tarina voisi taas loppua.

Mutta jatketaan. Ihminen alkaa ahdistua siitä, kun aivot ovat kallon sisällä, koko ajan vain pimeässä ja ällöttävässä. Ihminen murtaa kallonsa, aivot valahtavat maahan. Lopulta ihminen repii myös kaikki sisäelimensä irti.

Jäljelle jää luuranko, ei paljon mitään.

Voisinpa kirjoittaa kirjan ahdingoista ja tuntemuksista niiden aikana ja niiden aiheuttamista surrealistisista teoista. Tai sitten en.