Lammasjauhelihaa.

Otin tänään kitaran käteen ja soittelin siltä, mutta ei tuntunut yhtään hyvältä eikä tehnyt mieli soittaa kovinkaan kauan. Barré-otteiden ottaminen oli raskasta ja sattui, vire oli vähän sinne päin kun en jaksanut loppuun asti edes virittää kunnolla ja muutenkaan ei ollut musikaalinen olo. Vaikka luulin että olisi ollut. Kiinnostaisi aloittaa taas harjoittelemaan vähän enemmän, että joskus osaisi soittaa kunnolla. Nyt kun olisi aikaakin.

Mutta edistystä sentäs jossain. Firman hommat etenee ja uusiakin tiedossa. Ensi viikonloppuna riennämme Ikeaan ostamaan levyhyllyjä sekä samaan sarjaan kuuluvan kirjahyllyn (jee). Vain väri pitää päättää. Tein tänään myös juustokakkua (taas). Alkuperäistä ohjetta muokattiin tällä kertaa hiukkasen, jotta kakku tai oikeastaan piirakka pysyisi paremmin kasassa, viimeksi kun murukeksipohja mureni lähes täysin. Tänään olisi pitänyt olla nuorisotoimikunnan kokous, mutta se onkin peruttu. Nyt olisi aikaa mennä Lauttasaareen pyhäinpäivänaaton naamiaisiin, mutta en taida olla sillä tuulella, että pukeutuisin, joten jätän sen väliin. Sori, kaikki.

Stupido-Wiikoista puhuin viime kerralla jo, sieltä lähti mukaan neljä levyä; Gruff RhysinYr Atal Genhedlaeth“ (jonka nimen viimeksi typotin), The DecemberistsienPicaresque“ (jonka ostin koska Interpolia en löytänyt ja joka oli myyjän suosittelema, kun en tiennyt mitä olisin halunnut), keräilykappaleeksi Sigur RósinTakk…“ (normiversio) sekä Bright EyesinLifted or The Story is in the Soil, Keep Your Ear to the Ground“. Maksoivat siis yhteensä 25 euroa. Sain kyllä muutaman kerran jo kuulla palautetta ostoksistani. Sigureista sanottiin “miksi ostit tämän, sullahan on jo tämä”, Decemberistseistä “miksi ostit kun et tiedä minkälaista tämä on” ja kaikista yleisesti “kyllä sä kanssa kuuntelet kaikkea omituista musiikkia”, kaikki repliikit vähintään kahdesti. Picaresque oli kuin olikin oikein hyvä levy. Muita joulukuulaisten kuunneltuani täytyy tosin sanoa, ettei poikien (ja tytön) musiikki ole paljon muuttunut vuosien aikana. En tiedä onko tuossa sitten jotain hyvääkin, mutta kun kyseessä on aika teatraalista musiikkia, voisin kuvitella kyllästyväni tuohon jos useampia levyjä omistaisin. Toisaalta, eipä niitä tarvitsisi putkeen kuunnella.

Kirjoittamisintoni blogiin on hieman laantunut, ei tosin paljon. Tai ainakin kirjoittamisen aiheet ovat vähentyneet, välillä tekisi mieli kirjoittaa, mutta ei ole oikein mitään, mistä kertoa. Tai ei ole miettinyt mitään niin erikoista, että haluaisi tai olisi tarvetta sen muille jakaa. Olen tosin ylpeä siitä, että pystyn kerran viikossa kirjoittamaan ilman pakon tunnetta. Ja linkkejäkin on kiva lisäillä. Etusivunkin tein, kertokaa mitä pidätte siitä.

Ensi kertaan, Al Amal Halal!