Ihan jotain

Jouluhössötys alkaa pikku hiljaa ärsyttämään. “Eihän se joulu ole kuin kerran vuodessa”, sanovat. Ei ole ei, mutta sekin aiheuttaa poikkeavan päiväjärjestyksen tässä perheessä vähintään kuukaudeksi, parhaimmillaan kahdeksikin. Kaiken lisäksi vielä kolmella neljästä sattuu olemaan syntymäpäivät joulu-tammikuussa, joten tässä sitä ollaan. Ja vielä Susannenkin uuden vuoden aattona, jee.

Jos saisin päättää, kaikenlaiset erikoispäivät voisi lakkauttaa, mutta niistä aiheutuvat vapaapäivät jättää tai sijoitella tasaisesti ympäri vuotta. Suurimman osan nykyään lahjoihin menevistä rahoista (pitäähän meidän toisistamme välittää arjen harmaudessakin) voisi laittaa yleiseksi hyödyksi. Joulun lisäksi ehkä suurin rahastusaika on uusi vuosi, ihmiset posauttelee taivaalle ties kuinka monia miljoonia euroja, loppujen lopuksi aivan turhaan. Laitettaisiin nekin rahat hyväntekeväisyyteen, ajateltais muutakin kuin omia napojamme.

Aiheesta poiketen täytyy mainita, että kannettavassa toimii vihdoin Wlan Ubuntun kanssa, vika ei ollutkaan salauksessa tai muussa vaan kortissa, joka ei ilmeisesti suostunut toimimaan ilman erikoisnäppäimen (joka nyt siis toimii) painallusta. Nyt ollaan siinä tilanteessa, ettei yhtäkään Windowsia pyöri suoranaisesti koneissani, ainoastaan VMWaren höykytyksessä ja siinäkin suhteellisen harvoin.

Ensi viikolla olisi nuorisotoimikunnan kokousta ja ihmisiäkin olisi kiva nähdä vielä ennen joulua, joten viestiä tulemaan, sovitaan koska nähdään. Ei kai mulla muuta, pärjäilkää.