Sivarin päiväkirja: 9 kuukautta myöhemmin

Eilen tulin pohtineeksi sivariaikaani ja huomasin että sivarini lopusta on kulunut 9 kuukautta. Tässä tunnelmia nyt.

Sivarihenki on laskenut. Sivarilistan sähköposteista suurin osa on mitäänsanomattomia. Eivät kiinnosta. Se kiinnostaa, mitä jatkossa tulee olemaan, nykyisille sivareille ja tuleville asepalvelukseen kutsutuille. Ehkä sitä voisi joku päivä poistua tuoltakin listalta, jos alkaa liikaa ärsyttämään.

Itse sivarista päällimmäisenä on jäänyt käteen kokemus enemmänkin työelämässä ja erilaisessa työyhteisössä kuin jotain sellaista, mikä kestää koko elämän ja on älyttömän ainutlaatuista. Olihan se, mutta niin on varmasti missä tahansa yhteisössä vuoden työskenteleminen. Ihmiset, ihmiset, ihmiset.

Lapinjärveltä jäi muutama (toivottavasti) pitkäaikainen ystävä, joita tulee nähtyä silloin tällöin. Siinä ehkä suurin sivariyhteishenkisyys jatkossa. Näkyillään.

Viimeistään nyt kesällä erilainen haikailu sivariaikaan takaisin on loppunut, kun siitä alkaa olla aikaa ja elämässä on edessä uudet haasteet. Mutta kyllä siihen aikaan pääsee aina takaisin muistoilla. Ihan hyvä niin.

Lopuksi ylläribonarina liitteeksi piirtämäni sivarisarjakuva jonka kaikki ovat jo nähneet: Sivari-sarjakuva.