Musiikkivuosi 2007

Näin vuodenvaihteessa (jälkipuolella tällä kertaa) on aika taas julistaa omasta mielestäni parhaat levyt sun muut. Levyhyllystäni löytyy yhteensä 22 vuonna 2007 julkaistua albumia, 4 singleä/ep:tä, kaksi kokoelmaa sekä Magyar Possen internetsivuilta ladattuja Räkänauhoja.

1. Scandinavian Music Group: Missä Olet Laila?
2. Pooma: Persuader
3. múm: Go Go Smear The Poison Ivy

Kolmen kopla, edellisen vuoden tapaan. Kakkonen ja kolmonen ovat todellisuudessa varmaan aika lähellä toisiaan jälleen ottaen huomioon että hankin Pooman levyn vasta tammikuussa 2008 ja siten olen vasta tutustumassa levyyn. Tänä vuonna Suomessa on tainnut olla pop erilaiset eläinten nokat (!).

Scandinavian Music Groupin uusi levy Missä Olet Laila? oli tietysti pakko-ostos ja itsestäänselvyys. Jo ensimmäisellä kuuntelukerralla huomasin, että levy on täynnä kauniita balladeja, lukuunottamatta kappaletta Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, joka on raivostuttavaakin raivostuttavampi. Ainakin tällä levyllä. Monesta paikkaa ylistävääkin kritiikkiä saanut “aikuistunut” SMG, Terhin persoonallinen lauluääni ja sen sopiminen kappaleisiin vetoaa myös minuun. Parhaita pätkiä ovat mm. Lopulta olemme kuitenkin yksin sekä Tahdon uudet silmät. Levyn huippukohta löytyy kuitenkin aivan loppupuolelta. Rauhan laulu on ehkä se kappale, jonka takia SMG perustettiin ja jonka takia sen kannatti olla pystyssä näin kauan.

Täytyy tunnustaa, että Pooma ei säväyttänyt pariin ensimmäiseen kuuntelukertaan MySpacessa. Jotain musiikista kuitenkin jäi aina hampaankoloon, ja lopulta päätin ostaa Pooman ensimmäisen pitkäsoiton Persuaderin siskoni syntymäpäivälahjalla minulle (kaitpa toisten antamaa rahaa on helpompi tuhlata?). Helsinkiläisyhtyeen pitkäsoitto on aivan mieletön tunnelmapläjäys. Jotain maagista levyssä on. Kuunneltaessa keskellä kiirettä musiikki ei pääse oikeuksiinsa niin hyvin kuin rauhassa alusta loppuun kovaa tykitettynä (vaikka itse musiikki onkin kaukana järjettömästä mäiskeestä). Levy saa myös erikoismainintani erittäin nerokkaista levynkansista — vokottelijapa hyvinkin! Levy on yllättävän tasaista laatua, mutta kliimaksikohta löytyy kappaleiden Through the Calm ja Persuader köntistä. All Worked Out on hieno lopetuskappale, ja mikäli sen sanoitukset on tarkoitettu liittyvän levyn teemaan ja kansitaiteeseen, niin ei voi sanoa mitään muuta kuin wau. Ne-ro-kas-ta.

mùmin Go Go Smear The Poison Ivyn hankkiminen oli alunperin aika lailla kokoelman täytenä pitämistä ja hieman epäröinkin hankintaa. Aluksi en levystä pitänytkään kovasti, mutta jotenkin se vei mukanaan. múm on siirtynyt ehkä hieman, vain hieman popimpaan ja leikittelevämpään suuntaan. Tykkään myös tästä uudesta tyylistä. Vanha tyyli ei olisi tänä vuonna ehkä jaksanutkaan innostaa. Perunasta tehty levyn (erikoispainoksen) kotelon osa on omituinen, hyvin islantilainen ja múmille ominainen. Etukannen vaihdettavat kuvat on hauska idea. Ja kannet on muutenkin täynnä eyecandya. Itse levyn pehmoinen (!) päällys on ällöttävän ihana ja kosketeltava. Levyn ehdottomasti paras kappale on Guilty Rocks, muita mainittavia ovat esimerkiksi A Little Bit, Sometimes ja Dancing Behind My Eyelids.

Jälleen tänä vuonna annan erityismainintoja. Ensimmäinen niistä menee Ville Leinosen Hei! -levylle, joka on erinomainen uudelleensovituslevy ja joka sai muutakin mukavaa aikaiseksi. Interpolin Our Love To Admire on jees, mutta sen muodostuminen legendaksi minun levyhyllyssä saa vielä odottaa. Mika Nuorvan Paratiisin siirtomaat ei pettänyt Nuorva -fania. Kiitokset ja kumarrukset (sekä pyllistykset!) taas päässä soivista melodioista Mikalle. Tykkäsin myös Damn Seagullsin Soul Politicsista (katso arvosteluni), mutta nyt ensi-ihastus on jo laimennut. Toinen ihastus on tulossa, mutta ei kolmen listalle tällä(kään) kertaa.