Kirpputori – piratismin ihmemaa

Olen ihmetellyt useammin kuin muutaman kerran kirpputoreilla erästä seikkaa.

Selatessani levyhyllyjä tai -laatikoita, törmään useahkosti piraattilevyihin, tökerön huonosti tehtyihin kopioihin ja jopa itse poltettuihin CD-R -levyihin, jonka kansilehteen on kirjoitettu käsin levyn nimi. Miten tämä on mahdollista?

Ilmeisesti kirpputorien kulttuuriin kuuluu vanha sananlasku ”antaa kaikkien kukkien kukkia”.

Miten kukaan kehtaa laittaa kierrätykseen laittomia levyjä? Kuka edes ostaa tällaisia levyjä?

Levyjen hinnat kirpputoreilla on muutenkin ihan kohtuulliset. Kaikkien levyjen kunto ei välttämättä ole ”ex” (tosin näitäkin on löytynyt), mutta tuskinpa laadun perään haikaileva ostaja haluaa ostaa piraattilevyäkään.

Tekijänoikeusrikos on jo toki tapahtunut ja meneväthän kirpputorin rahat useimmiten hyvään tarkoitukseen. Eikä laittomien levyjen lahjoittanutta ”hyväntekijääkään” varmasti saada enää teosta nalkkiin. On silti uskomatonta miten näinkin räikeä ja törkeä toiminta menee avustusorganisaatioiden työntekijöiltä ohi.

En oleta, että jokainen järjestön toimipisteessä toimiva, usein hieman vanhempi naishenkilö, ymmärtää jokaisen piraatin päälle ja osaa noukkia satojen levyjen joukosta falskit. Joku voisi kuitenkin tehdä jotakin.

Täytyypä antaa loppuun vielä kehujakin. Kierrätyskeskuksen liikkeissä en muista törmänneeni yhteenkään laittomaan levyyn. Ilmeisesti edes jollakin on jotain moraalia ja tahtoa pelissä mukana.