Sivarin päiväkirja: 3.12.2005

Saan iltaisin painajaismaisia takaumia Lapinjärveltä. Paikka oli jotenkin halju, jotain sotilaismaista siinä oli, toisaalta siellä ei muuta tehty kuin lusmuttu.

Voin elävästi kuvitella “luennot” ja niiden yleisön, väsyneitä, haahuilevia ja osittain kummallisia tyyppejä… Ketään ei jaksa innostaa mikään, joku räplää kannettavaa tauotta, tasaisin välein jonkun suusta pääsee satunnaista hajoilua (myös omasta)…

Muistan myös sänkyni katossa (nukuin kerrossängyssä alempana) olleet 80-lukulaiset (ja uudemmat) TJ-merkinnät (ainakin sängyn yläosa on siis ollut armeijan käytössä jo 80-luvulla!), sänkyjen jatkuvan narinan öisin, karun käytävän, vielä karumman “terassin”… (Huoneeni oli muistaakseni B304.)

Reissut ruokalaan, Sikalaan (sivarien luento- ja vapaa-ajan “keskus”), Midgårdiin, terveyskeskukseen, grillille (koivukujan toisessa päässä), takaisin B-talolle…

En halua sinne takaisin.