“Vuoden alussa astui voimaan huononnuksia sivareiden ilmaismatkakäytäntöihin. Tästä eteenpäin ilmaislipuilla ei voi matkustaa enää minne haluaa, vaan vain omalle tai lähiomaisten kotipaikalle.”
Nämä käytännöt näköjään koskevat kaikkia 1.1.2006 jälkeen myönnettyjä matkoja. Paska homma, täytyy myöntää… Tosin, tämä pätee myöskin vain ja ainoastaan sellaisissa palveluspaikoissa, joissa sääntöuudistuksesta tiedetään. Hyvä, periaatteessa.
Se, mikä koko hommassa kusee, on työministeriön menettelytapa. Tästä uudistuksesta ei ole tiedoitetty lähes lainkaan, ja ilmeisesti asiaa ei ole käsitelty myöskään Siviilipalvelusasiain neuvottelukunnassa, näin olen lukenut.
No, eipä tässä mitään. Jos ilmaismatkoja en enää saa, niin eihän sille voi mitään. Harmittaa vain, ja paljon harmittaakin.
Saan iltaisin painajaismaisia takaumia Lapinjärveltä. Paikka oli jotenkin halju, jotain sotilaismaista siinä oli, toisaalta siellä ei muuta tehty kuin lusmuttu.
Voin elävästi kuvitella “luennot” ja niiden yleisön, väsyneitä, haahuilevia ja osittain kummallisia tyyppejä… Ketään ei jaksa innostaa mikään, joku räplää kannettavaa tauotta, tasaisin välein jonkun suusta pääsee satunnaista hajoilua (myös omasta)…
Muistan myös sänkyni katossa (nukuin kerrossängyssä alempana) olleet 80-lukulaiset (ja uudemmat) TJ-merkinnät (ainakin sängyn yläosa on siis ollut armeijan käytössä jo 80-luvulla!), sänkyjen jatkuvan narinan öisin, karun käytävän, vielä karumman “terassin”… (Huoneeni oli muistaakseni B304.)
Reissut ruokalaan, Sikalaan (sivarien luento- ja vapaa-ajan “keskus”), Midgårdiin, terveyskeskukseen, grillille (koivukujan toisessa päässä), takaisin B-talolle…
En halua sinne takaisin.