Kevään odotuksia

Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä julkaistaan useita mielenkiintoisia levyjä. Sama suuntaus jatkunee ainakin osittain myös loppuvuodelle.

Helmikuussa suurimmat odotukset kohdistuvat Ólafur Arnaldsin uuteen levyyn For Now I Am Winter. Neoklassista säveltävä islantilainen on noussut yhdeksi suosikeistani lyhyessä ajassa. Jos jollakin on hyviä vinkkejä muista vastaavista artisteista, kirjoittakaa kommentteihin. Lisääkin samanlaista voisi nimittäin kuunnella. Lisäksi maanantaina julkaistaan DVD/Blu-ray Sigur Rósin mysteerivideokokeilusta. Vaikkette julkaisua hankkisikaan, suosittelen tutustumaan ainakin ensimmäisenä julkaistuun videoon: Ég anda (Ragnar Kjartansson). Nerokasta.

Maaliskuussa on odotettavissa rokimpaa tavaraa. Uusi von Hertzenin veljesten albumi Nine Lives on ostettava, musiikkivideo biisistä Flowers and Rust on jo katseltavissa ja kuunneltavissa. Kuun puolessavälissä onkin sitten taas kestosuosikki Kashmirin E.A.R. -nimeä kantavan albumin julkaisu. Ensimmäinen sinkku Seraphina on kuunneltavissa ainakin Spotifyssä. Harmi ettei bändi näytä tulevan tällä kertaa kiertueellaan Suomeen.

Myöhemmin tänä vuonna on luvassa muun muassa lisää Sigur Rósia, Sébastien Schulleria sekä Junipia. Allekirjoittanut odottaa ainakin kahta ensimmäistä suurella mielenkiinnolla.

    10. helmikuuta 2013 — Ei kommentteja
    Lyhyet —

    Vuoden 2012 parhaat levyt

    On taas aika listailla vuoden (parhaita) levyjä. Vuodelta 2012 hyllyssä on yhteensä 16 levyä, jokseenkin vilkkaampaa siis kuin viime vuonna. Parhaat levyt ovat:

    1. Mono: For My Parents
    2. Muse: The 2nd Law
    3. Iiro Rantala: My History of Jazz
    4. Keane: Strangeland
    5. Jukka Perko: Avara

    Musiikkityylit ovat aika vaihtelevia, koska nykyään kaipaan ehkä yhä enemmän erilaisiin tilanteisiin sopivaa musiikkia kuin yhtä laatua, jota pitäisi tuupata joka väliin. Vaihtelevuudesta huolimatta tai sen takia ei yksikään levy erotu joukosta erityisen selvästi vaan kaikki ovat aika lailla tasaväkisiä.

    Monon uusin jatkaa samaa linjaa edellisen kanssa mutta paremmin, Muse onnistuu jälleen kehittämään tyyliään eteenpäin, Keane palaa enemmän takaisin juurilleen, Iiro ja Perko takuuvarmaa tavaraa. Näitä kaikkia lisää, kiitos.

    Viiden parhaan ulkopuoleltakin löytyy hyviä levyjä, kuten vielä lämpeämistä odottava RinneRadion Starrk, Sigur Rósin uusi Valtari, Athleten konserttitaltiointi Live at Union Chapel (joka lienee yksi parhaimmista livelevyistä ikinä) ja gospel-musiikin puolelta Jaakko Löytyn ja Mika Nuorvan uusi yhteislevy Halleluja!, jolla on muutamia erinomaisia ralleja. Käytännössä nämäkin voisivat olla viiden parhaan listalla riippuen päivästä.

    Kaikenkaikkiaan vuoden tarjontaan ei mahdu juurikaan pettymyksiä; enintään muutama levy, jotka lunastivat vain odotuksensa.

      1. tammikuuta 2013 — Ei kommentteja
      Kirjoitukset, Listaukset — ,

      Toistaiseksi viimeinen etappi

      Lance Armstrongin tapaus päättyy – valitettavasti – pettymykseen monella tasolla, nyt kun myös UCI on vahvistanut että Armstrong toimi sääntöjen vastaisesti ja poistaa hänen voittamat seitsemän Ranskan ympäriajon voittajan titteliä.

      Tahdoin kovasti uskoa, että puhdas urheilija voisi peitota kiellettyjen aineiden käyttäjät. Tahdoin kovasti uskoa, että pyöräilyn herrasmiessääntöjen lisäksi urheilussa olisi jotain muutakin inhimmillistä. Eikä pelkästään urheilussa, vaan kilpailussa ja arvostuksen tavoittelemisessa. Näin ei taida olla, ja joku voisi sanoa että niin oli lapsellista alun perinkään kuvitella. Niinpä kai.

      Tahtoisin kovasti uskoa, että Armstrongin tapauksen jälkeen pyöräily voisi tulevaisuudessa olla sitä, mihin tahdoin uskoa, mutta näinkään ei valitettavasti tule olemaan. Palkintojen siirtäminen seuraaviksi sijoittuneille ei juuri muuta tilannetta, sillä myös nämä urheilijat ovat jääneet kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä.

      Tahdon sanoa jotain positiivistakin.

      Käytti Armstrong kiellettyjä aineita tai ei, pystyi hän kehittämään pyöräilyä myös positiiviseen suuntaan tiimeinensä. Pyöräily on nykyään enemmän kokonaisvaltaista: välineitä testataan, jotta niistä saadaan tehokkaampia ja ympäriajojen reitteihin tutustutaan etukäteen ja jokainen tiedonsirpale yritetään hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä tekee pyöräilystä osittain mielenkiintoisempaa kuin pelkkä urheilijoiden voimien mittelö.

      Myös Armstrongin perustama Livestrong-säätiö on tehnyt arvokasta työtä. Syöpäpotilaiden kannustaminen ja tukeminen on tärkeämpää kuin yhdenkään ympäriajon voittaminen ja uskon että Armstrongin kertomus ja säätiö pystyvät luomaan toivoa monille ihmisille myös tulevaisuudessa.

      Tämä on ehkäpä viimeinen artikkelini ammattipyöräilystä. En ole enää useampaan vuoteen seurannut edes Ranskan ympäriajoa kovinkaan läheisesti, enkä näe tekeväni niin myöskään tulevaisuudessa. Suurelta osin edellä mainittujen pettymysten vuoksi, osittain myöskin siksi, että haluan käyttää aikaani muihin asioihin, jotka koen juuri tällä hetkellä tärkeämmiksi elämässäni ja vapaa-ajallani.

      Jää hyvästi, pyöräily. Jää hyvästi, Lance.

        22. lokakuuta 2012 — Ei kommentteja
        Kirjoitukset —