Vuoden 2016 parhaat lautapelit

Vuonna 2016 pelasin kahtakymmentäkuutta (26) minulle uutta lautapeliä. Alla esittelen niistä parhaan sekä muutaman muun kunniamainnan ansaitsevan. Artikkelin loppupuolelta löydät listan kaikista minulle uusista peleistä sekä lyhyen yhteenvedon omistamistani pelaamattomista peleistä.

Vuoden paras uusi peli – Concordia

Concordia oli paras minulle uusista peleistä. Concordiassa on perinteinen ”kaupankäyntiä Välimerellä” -tyylinen peli, jossa pelaajat laajentavat kauppa-aluettaan, käyvät kauppaa resursseista ja niin edelleen. Jokaisella pelaajalla on oma toimintokorttipakka, josta pelataan omalla vuorolla yksi kortti – toimintoja pelatessasi vaihtoehtosi vähenee – kunnes pelaat Tribune-kortin, jolla saat kaikki toimintokottisi takaisin. Pelin edetessä pelaajat voivat hankkia lisää toimintokortteja pakkaansa, jonka myötä pelaajien vaihtoehdot sekä toimintokorttipakkojen eroavaisuudet lisääntyvät. Näitä toimintokortteja käytetään myös voittopisteiden hankintaan – jokainen toimintokortti kuuluu yhteen kategoriaan, joissa pelaajat keräävät pisteitä.

GameNight! -porukan läpipeluuvideosta ei jäänyt minulle sen suurempaa intoa päästä pelaamaan peliä heti. Peli jäi kuitenkin toivelistalle ja lopulta pelasin sitä syksyn peliviikonlopussa kirjaston kopiolla. Peli ylitti kaikki odotukset ja onkin nyt ostolistalla ja tulee hankittua heti, kun sitä on taas saatavilla. Olen hankkinut peliin jo poikkeuksellisesti Salsa-lisäosankin, joka tarjoaa mm. tiukemman kartan joka parantaa eritiysesti kahden pelaajan peliä – tätäkin pelattiin kirjaston kopion kanssa useampi kerta…

Kunnioitettavat maininnat

Steam on yksi nouda ja toimita -mekaniikan arvostetuimpia pelejä. Hyvin tiivistetysti pelaajat rakentavat pelissä junarataa ja -asemia, päivittävät vetureitaan paremmiksi ja kuljettavat kuutioita ympäri karttaa. Toimintolaatat määräävät pelijärjestyksen sekä antavat jokaiselle pelaajalle kyseisellä kierroksella jonkin edun, esim. ensimmäisen rakennus- tai toimitusvuoron.

Vaikka Steam – tai tarkalleen ottaen Martin Wallace’s Totally Renamed Train Game – oli vuoden ensimmäinen hankintani, pääsin pelaamaan sitä vuoden 2016 aikana vain kerran. Tälle vuodellle pelikertoja on kertnyt jo useampia. En vielä tiedä kuinka korkealle ”parhaat pelit ikinä” -listallani Steam nousee, mutta siinä on potentiaalia ja ainakin toistaiseksi haluan pelata sitä vielä lisää.

Scharfe Schoten on miellyttävä pieni tikkipeli veikkausmekaniikalla. Jokainen pelaaja arvioi omat korttinsa nähtyään minkä värisiä kortteja kerää voittamistaan tikeistään eniten ja vähiten. Mitä suuremmilla eroilla veikkaat oikein, sitä suuremmat pisteet saat. Veikkaamalla molemmat värit oikein saat lisäpisteitä.

Ilman liiallista analysointia Scharfe Schoten on hauska ja nopea tikkipeli, joka tuntuu oikeasti erilaiselta kuin monet muut kategoriansa edustajat.

Flamme Rouge tuo minulle ennestään tuttuun teemaan etappipyöräilyyn uuden ja aiempaa kevyemmän näkökulman. Jokainen pelaaja ohjaa kahta kuljettajaa, joita liikutetaan radalla pakasta valituilla korteilla – pelatut kortit poistetaan pelistä, joten suuria kortteja ei kannata pelata liian aikaisin. Liikkumisen jälkeen eri kuljettajaryhmät saavuttaa toisia ryhmiä yksinkertaisella vetoapumekaniikalla. Lopulta kaikkien ryhmien kärkikuljettajat nostavat pakkaansa väsymyskortin, jonka arvo 2 ja täten hidastaa ajajaa entisestään.

Peli on tällaisenaankin mielestäni ihan viihdyttävä, mutta sääntökirjassa esitellyt ”edistyneet” säännöt parantavat kuuleman mukaan peliä entisestään. Näillä säännöillä radalle tulee maastonmuotoja, joiden aikana pelaajien kortit ovat (nousuissa) enintään tai (laskuissa) vähintään tietyn arvoisia. Lisäksi vetoapua ei voi antaa tai saada silloin, kun ajaja on ylämäessä.

Codenames on tämän hetken kuumin partypeli. Pelissä kaksi joukkuetta, yrittävät löytää sanaruudukolta oman joukkueensa – joka kierroksella joukkueen selittäjä saa antaa yhden yksisanaisen vihjeen sekä numeron, joka kertoo kuinka moni sana ruudukolla liittyy annettuun vihjeeseen. Pelin voi voittaa löytämällä kaikki oman joukkueensa sanat tai jos vastapuolen joukkue arvaa ruudukolla olevan salamurhaajasanan.

Codenames on yksi niistä harvoista partypeleistä joita pelaisin ihan mielelläni jos oikean kokoinen porukka kokoontuu sitä pelaamaan. Liikaa toistoa se ei ehkä kuitenkaan kestä ja vääränlainen peliporukkakin voi tappaa osan hauskuudesta.

Kaikki minulle uudet pelit

7 Wonders: Duel, Above and Below, Battle Line, Biblios, Castles of Mad King Ludwig, Codenames, Concordia, Dale of Merchants, Dokmus, Flamme Rouge, Glen More, Grand Austria Hotel, Ice Cool, Mysterium, Pandemic Legacy: Season 1 (pelattu puoleen väliin kautta), Pi mal Pflaumen, Pikku Prinssi: Tee minulle planeetta, Qwixx, Scharfe Schoten, Sole Mio!, Steam, Subdivision, Timeline, Trains: Rising Sun, Vasco da Gama, Village.

Tummennetut löytyvät (vielä toistaiseksi) hyllystä. Village tuli ja meni.

Pelaamattomat pelit

Tällä hetkellä pelihyllystä löytyy 4 pelaamatonta peliä: Dice Brewing, Eläinpyramidi Maxi: Suuri seikkailu, Ristorante Italia ja Suuri avaruuspako. Kolme ensin mainittua ovat hankintoja Lautapelaamaan-ketjuvaihdosta, viimeinen ”palkinto” Helsingin kaupunginkirjaston kyselyyn vastaamisesta.

Vuoden 2016 parhaat levyt

Vuonna 2016 julkaistuja levyjä on levyhyllyssäni kokonaiset kolme kappaletta. Niistä paras on Ville Leinosen ja Mopon yhteisalbumi Laivalla. Oletettavasti toiseksi tulee sijoittumaan vielä toistaiseksi vähän soittoaikaa saanut Iiro Rantalan How Long is Now? ja viimeiselle sijalle jää – ei sekään huonolla suorituksella Jukka Perko Avaran Invisible Man.

Vuoden 2015 parhaat levyt

Tämä oli jäänyt julkaisematta alkuvuodesta, joten julkaistaan se nyt.

Vuonna 2015 levyhylly karttui 9 levyllä täyspitkällä albumilla. Niistä kolme parasta – ilman sen suurempaa järjestystä – ovat:

  • Ville Leinonen: Isi
  • The Decemberists: What a Terrible World, What a Beautiful World
  • Duo Art (Jukka Perko & Iiro Rantala): It Takes Two to Tango

Ville Leinosen levy palaa vanhaan tuttuun runoilijapoikameininkiin, mikä ilahdutti minua. Myös aihepiiri on ajankohtainen.

The Decemberists taas muuttui, mistä kertoo jo levyn aloitusraita The Singer Addresses His Audience sanoin ”we had to change”. Kakkosraita Cavalry Captain piti kuunnella muutama kerta peräkkäin ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen.

Iiro ja Jukka julkaisivat taas yhden takuuvarman. Tätä levyä on tullut kuunneltua tasaisesti.