Arvostele mun peli-ilta

Blogissa seuraa pitkästä aikaa jokin muu kuin vuoden päätteeksi tehtävä parhaiden uusien levyjen tai lautapelien listaus. Listauksista ei tosin päästä vieläkään eroon, sillä tällä kertaa vuorossa on Mikko Saaren Lautapelihetken #48 ja alunperin Kai ja Annika Saarron Todellisuuspaon Unelmakattaus -episodin innoittamana listaus peleistä, joita haluaisin pelata neljän henkilön viiden-kuuden tunnin peli-illassa.

Vuorossa on siis Arvostele mun peli-ilta -sarjan oma versioni.

Pelit

  1. Hansa Teutonica (120 min)
  2. Power Grid (150 min)
  3. Powerboats (60 min) …tai joku muu vastaavan pituinen kilpa-ajo
  4. No Thanks! (20 min)

Pelien kestoihin on laskettu pieni määrä aikaa sääntöjen selitykseen/kertaukseen sekä omalle peliporukalleni tyypillinen pelitahti pidempien pelien parissa.

Perustelut

Hansa Teutonica on syksyllä järjestämämme peliviikonlopun ehdottomasti mielenkiintoisin uusi tuttavuus. Itse pelihän on vanha kuin mikä ja kiinnostuksestakin huolimatta se pääsi pöydälle vasta nyt – viikonlopun aikana tosin kokonaiset kolme kertaa! Peli ei uponnut ainoastaan minulle, vaan lähti ainakin yhdelle ostoslistalle omani lisäksi.

Jos peli onkin teemaltaan, ilmeeltään ja osin mekaniikoiltaan sitä samaa sielutonta kuutioiden työntelyä, ei tästä ainakaan puutu interaktiota pelaajien välillä. Pelissä oleellisena osana onkin muiden pelaajien härnääminen – joko tarkoituksenmukaisesti syrjäyttämällä kaupankävijöitä reiteiltä joille itse haluat tai välillisesti omaa etua havitellen asettamalla omia kaupankävijöitä reiteille jotka eivät välttämättä ole sinulle tarpeellisia.

Kolmen ensimmäisen pelin jälkeen tuntuu edelleenkin siltä että emme osaa pelata peliä oikein. En tarkoita tällä nyt ongelmia sääntöjen tulkinnan kanssa (vaikka pelin säännöt ovatkin harvinaisen epäselvät) vaan sopivan tasapainon löytämistä eri osa-alueiden välillä sekä pelitilanteen lukemista niin, että yksi pelaaja ei pääse joko kehitettävissä taidoissaan tai pelin aikana kertyvissä pisteissä vahingossa liian kauas karkuun.

Mikäli mitään poikkeuksellista ei tule vastaan, tämä tulee olemaan myös paras minulle uusi peli vuonna 2018. Toiveeni onkin että tämä peli saa laajempaa hyväksyntää myös aktiivisessa peliporukassamme.

Power Grid on peliporukkamme kestosuosikki. Se on toistaiseksi kestänyt aikaa paremmin kuin mikään muu peli. Sitä on tullut pelattua viime aikoina harvemmin – peliviikonloppunakin se jäi pelaamatta lähinnä edellä mainitun Hansa Teutonican takia.

Voimaloiden huutokauppa, raaka-aineiden hankinta sekä verkoston laajentaminen kartalla sopivat elementteinä yhteen mainiosti. Lisäosakartat ovat pidentäneet pelin ikää aivan merkittävästi.

Powerboats on listalla paikanpitäjänä jollekin noin tunnin kestoiselle kilpa-ajolle. Tilalla voisi yhtä hyvin olla vaikkapa Flamme Rouge, mutta vain ensin mainittu löytyy kokoelmista.

Powerboats on mielenkiintoinen tapaus. Pelissä on erikoiset kolmisivuiset nopat ja vaikka liikkuminen perustuukin nopilla liikkumiseen, voi nopilla pelkän paiskomisen sijaan taktikoida ja kontrolloida omaa vauhtiaan sopivasti. Jokaisen kierroksen alussa voit valita lasketko tai nostatko noppien lukumäärää yhdellä vai pidätkö sen samana. Kun olet tehnyt tämän päätöksen, pääset seuraavaksi valitsemaan kuinka monta – ja mitkä – nopat haluat heittää. Lopputulos on nopeutesi, jolla liikut eteenpäin joko samaan suuntaan tai 60 astetta jompaan kumpaan suuntaan kääntyneenä. Mikäli nopeutesi on liian kova ajaisit jollakin suunnalla maastoon, täytyy sinun valita jokin muista suuntavaihtoehdoista – halusit tai et. Mikäli kaikki suuntavaihtoehdot tuottavat osuman, joudut valitsemaan pienimmän pahan ja otat lisäksi osumamerkkejä. Kun olet kerännyt näitä kolme, ei sinulla ole enää varaa törmäillä tai aluksesi uppoaa ja olet kokonaan poissa kilpailusta.

Kilpa-ajopelit eivät ole perinteisesti olleen peliporukkamme suosiossa, mutta viime aikoina on pientä lämpenemistä ollut havaittavissa. Laskettakoon tämä jälleen kerran yhdeksi viralliseksi kannanotoksi kilpa-ajopelien puolesta: kyllä näistä monesta pelikin löytyy, kunhan muistaa suhtautua sopivalla asenteella ja vakavuudella.

No Thanks! on toinen minulle uusi peli viime viikonlopulta. Peli on todella simppeli filleri jossa on kohtuullisen suurikin tuurielementti mukana, mutta koska yksi kierros on todella nopea, ei tuuriosuus ehdi hirveästi surettamaan.

Peli löytyy kaupoista nykyään nimellä Oh S#!?. Peliä voi pelata esimerkiksi nappaamalla osa 6 nimmt! -korttipakasta sekä kasa satunnaisia chippejä. Pidemmän päälle en itse yleensä korvikeversioita kuitenkaan jaksa, joten jossain vaiheessa olisi kiva saada tästä ihan oma pakkansa. Toisaalta uuden painoksen teemoitus ei ole mielestäni kovinkaan onnistunut…

Jälkipyykki

Huomionarvoista! Tämän artikkelin raakaversio pelilistoineen on kirjoitettu marraskuun alkupuolella. Julkaisuhetkenä joulukuun alussa on ajatukseni täydellisestä peli-illasta jokseenkin samanlainen, mutta jo muutaman kuukauden päästä se on mitä todennäköisimmin muuttunut.

Tämän listan syntymiseen vaikuttanut keskustelu, listat ja pohdinta sekä itse listan kokoaminen on synnyttänyt sen verran monia ja/tai syvällisiä lautapeliaiheisia ajatuksia, että ne ansaitsevat omat artikkelinsa. Tiedossa on siis luvassa ainakin kolme artikkelia lisää, toivottavasti jokseenkin lähiaikoina. Pysykää kuulolla!

Lopuksi haluan haastaa ajatusleikkiin mukaan myös muut ei-niin-aktiiviset lautapelibloggaajat: minkälainen olisi sinun unelmapeli-ilta 5–6 tunnin ajaksi neljälle pelaajalla?

Lautapelit vuonna 2017

Vuonna 2017 pelaamani minulle uudet pelit ovat:

0–9, Awful Fantasy: The Card Game, Brew Crafters: The Travel Card Game, Bus, Can’t Stop, Ca$h ’n Gun$, The Castles of Burgundy, Civility, Coal Baron, Colorpop, Cottage Garden, Dice Brewing, Eläinpyramidi Maxi: Suuri seikkailu, Fast Flowing Forest Fellers, Madeira, Magic Maze, Menolippu: Pohjoismaat, Onirim, Ristorante Italia, Stone Age, Suuri avaruuspako, Ticket to Ride: Rails & Sails, Zak Pak!

Tummennetut löytyvät hyllystä, kursivoidut tulivat ja menivät.

Kokoelmassa pelaamattomana on Lautapelaamaan -huutokaupasta ostettu Stephenson’s Rocket. Muiden kokoelmien tapaan karsin myös lautapelikokoelmaani. Mikäli olet kiinnostunut kasvattamaan omaa kokoelmaasi, katso myynnissä olevat pelini Lautapeliseuran foorumin myyntiketjustani.

Vuoden 2016 parhaat lautapelit

Vuonna 2016 pelasin kahtakymmentäkuutta (26) minulle uutta lautapeliä. Alla esittelen niistä parhaan sekä muutaman muun kunniamainnan ansaitsevan. Artikkelin loppupuolelta löydät listan kaikista minulle uusista peleistä sekä lyhyen yhteenvedon omistamistani pelaamattomista peleistä.

Vuoden paras uusi peli – Concordia

Concordia oli paras minulle uusista peleistä. Concordiassa on perinteinen ”kaupankäyntiä Välimerellä” -tyylinen peli, jossa pelaajat laajentavat kauppa-aluettaan, käyvät kauppaa resursseista ja niin edelleen. Jokaisella pelaajalla on oma toimintokorttipakka, josta pelataan omalla vuorolla yksi kortti – toimintoja pelatessasi vaihtoehtosi vähenee – kunnes pelaat Tribune-kortin, jolla saat kaikki toimintokottisi takaisin. Pelin edetessä pelaajat voivat hankkia lisää toimintokortteja pakkaansa, jonka myötä pelaajien vaihtoehdot sekä toimintokorttipakkojen eroavaisuudet lisääntyvät. Näitä toimintokortteja käytetään myös voittopisteiden hankintaan – jokainen toimintokortti kuuluu yhteen kategoriaan, joissa pelaajat keräävät pisteitä.

GameNight! -porukan läpipeluuvideosta ei jäänyt minulle sen suurempaa intoa päästä pelaamaan peliä heti. Peli jäi kuitenkin toivelistalle ja lopulta pelasin sitä syksyn peliviikonlopussa kirjaston kopiolla. Peli ylitti kaikki odotukset ja onkin nyt ostolistalla ja tulee hankittua heti, kun sitä on taas saatavilla. Olen hankkinut peliin jo poikkeuksellisesti Salsa-lisäosankin, joka tarjoaa mm. tiukemman kartan joka parantaa eritiysesti kahden pelaajan peliä – tätäkin pelattiin kirjaston kopion kanssa useampi kerta…

Kunnioitettavat maininnat

Steam on yksi nouda ja toimita -mekaniikan arvostetuimpia pelejä. Hyvin tiivistetysti pelaajat rakentavat pelissä junarataa ja -asemia, päivittävät vetureitaan paremmiksi ja kuljettavat kuutioita ympäri karttaa. Toimintolaatat määräävät pelijärjestyksen sekä antavat jokaiselle pelaajalle kyseisellä kierroksella jonkin edun, esim. ensimmäisen rakennus- tai toimitusvuoron.

Vaikka Steam – tai tarkalleen ottaen Martin Wallace’s Totally Renamed Train Game – oli vuoden ensimmäinen hankintani, pääsin pelaamaan sitä vuoden 2016 aikana vain kerran. Tälle vuodellle pelikertoja on kertnyt jo useampia. En vielä tiedä kuinka korkealle ”parhaat pelit ikinä” -listallani Steam nousee, mutta siinä on potentiaalia ja ainakin toistaiseksi haluan pelata sitä vielä lisää.

Scharfe Schoten on miellyttävä pieni tikkipeli veikkausmekaniikalla. Jokainen pelaaja arvioi omat korttinsa nähtyään minkä värisiä kortteja kerää voittamistaan tikeistään eniten ja vähiten. Mitä suuremmilla eroilla veikkaat oikein, sitä suuremmat pisteet saat. Veikkaamalla molemmat värit oikein saat lisäpisteitä.

Ilman liiallista analysointia Scharfe Schoten on hauska ja nopea tikkipeli, joka tuntuu oikeasti erilaiselta kuin monet muut kategoriansa edustajat.

Flamme Rouge tuo minulle ennestään tuttuun teemaan etappipyöräilyyn uuden ja aiempaa kevyemmän näkökulman. Jokainen pelaaja ohjaa kahta kuljettajaa, joita liikutetaan radalla pakasta valituilla korteilla – pelatut kortit poistetaan pelistä, joten suuria kortteja ei kannata pelata liian aikaisin. Liikkumisen jälkeen eri kuljettajaryhmät saavuttaa toisia ryhmiä yksinkertaisella vetoapumekaniikalla. Lopulta kaikkien ryhmien kärkikuljettajat nostavat pakkaansa väsymyskortin, jonka arvo 2 ja täten hidastaa ajajaa entisestään.

Peli on tällaisenaankin mielestäni ihan viihdyttävä, mutta sääntökirjassa esitellyt ”edistyneet” säännöt parantavat kuuleman mukaan peliä entisestään. Näillä säännöillä radalle tulee maastonmuotoja, joiden aikana pelaajien kortit ovat (nousuissa) enintään tai (laskuissa) vähintään tietyn arvoisia. Lisäksi vetoapua ei voi antaa tai saada silloin, kun ajaja on ylämäessä.

Codenames on tämän hetken kuumin partypeli. Pelissä kaksi joukkuetta, yrittävät löytää sanaruudukolta oman joukkueensa – joka kierroksella joukkueen selittäjä saa antaa yhden yksisanaisen vihjeen sekä numeron, joka kertoo kuinka moni sana ruudukolla liittyy annettuun vihjeeseen. Pelin voi voittaa löytämällä kaikki oman joukkueensa sanat tai jos vastapuolen joukkue arvaa ruudukolla olevan salamurhaajasanan.

Codenames on yksi niistä harvoista partypeleistä joita pelaisin ihan mielelläni jos oikean kokoinen porukka kokoontuu sitä pelaamaan. Liikaa toistoa se ei ehkä kuitenkaan kestä ja vääränlainen peliporukkakin voi tappaa osan hauskuudesta.

Kaikki minulle uudet pelit

7 Wonders: Duel, Above and Below, Battle Line, Biblios, Castles of Mad King Ludwig, Codenames, Concordia, Dale of Merchants, Dokmus, Flamme Rouge, Glen More, Grand Austria Hotel, Ice Cool, Mysterium, Pandemic Legacy: Season 1 (pelattu puoleen väliin kautta), Pi mal Pflaumen, Pikku Prinssi: Tee minulle planeetta, Qwixx, Scharfe Schoten, Sole Mio!, Steam, Subdivision, Timeline, Trains: Rising Sun, Vasco da Gama, Village.

Tummennetut löytyvät (vielä toistaiseksi) hyllystä. Village tuli ja meni.

Pelaamattomat pelit

Tällä hetkellä pelihyllystä löytyy 4 pelaamatonta peliä: Dice Brewing, Eläinpyramidi Maxi: Suuri seikkailu, Ristorante Italia ja Suuri avaruuspako. Kolme ensin mainittua ovat hankintoja Lautapelaamaan-ketjuvaihdosta, viimeinen ”palkinto” Helsingin kaupunginkirjaston kyselyyn vastaamisesta.