Spotify on petturi?

Kun Spotifyn uusiutumisesta on nyt ollut paljon kohua, niin pitänee myöskin ilmaista oma kantani asiaan. Itse omistan niin paljon levyjä, että minun ei tule juurikaan kuunneltua mitään Spotifystä. Kymmenen tunnin kuukausirajoitus ei siis sinänsä ole minulle ongelma. Toisaalta olen sitä mieltä, että ne Free -tilien käyttäjät, jotka käytännössä tekivät Spotifystä sen mikä se on, voisivat ehkäpä juuri tässä saada sen jonkin pienen lisän, jonka omalla tavalla ansaitsevatkin.

Toinen uusi rajoitus on viiden kerran kuuntelurajoitus per kappale, forever. Tämä kuulostaa sinänsä rajulta, mutta palvelee täysin Spotifyn alkuperäistä päämäärää – sitä, että ihmiset voisivat tutustua uuteen musiikkiin helposti ja ilmaiseksi. Mission accomplished. Juuri tämä on kuitenkin se rajoitus, jonka perusteella monet syyttävät Spotifyä siitä, että he joutuvat nyt eroon lempimusiikistaan tai – joissain tapauksissa myös takaisin piratismin tielle.

Herätys ihmiset! Halvin maksettu Spotify-tili maksaa viisi euroa kuukaudessa, jolla ei saa edes Amazonista yhtä uutta albumia kuukausittain. Toki Spotify-palvelusta maksaneet eivät saa tiedostoja omakseen, mutta eipä niin ole ollut ennenkään, joten miksi kappaleiden omistaminen on Spotifyn tultua maksulliseksi yhtäkkiä niin tärkeää? Jos haluat omistaa musiikin, osta se kaupasta tai vapaavalintaisesta digitaalisen musiikin kaupasta. Spotifynkin kanssa yhteistyötä tekevä 7digital on hyvä vaihtoehto.

Lyhyesti mielipiteeni on siis se, että Spotifyn muuttuminen enemmän ja enemmän maksulliseksi palveluluksi on validi siirto yhtiöltä, joka tavoittelee voittoa. Viisi euroa kuukaudessa on pieni määrä rahaa verrattuna siihen määrän musiikkia, mitä sillä voit kuunnella. Mikäli haluat omistaa musiikkisi todellakin itse, Spotifyn tulisi olla sinulle muutenkin lähinnä vain apuväline, eikä uusien rajoituksien normaaliolosuhteissa tulisi olla este käytöllesi.

Lisäksi

Aiemmin alkuvuoden musiikista kirjoittaessani mainitsin kaksi uutta levyä, joiden julkaisua enemmän tai vähemmän odotin. Niistä toinen, Explosions in the Sky, odottaa vielä suurempaa kuuntelua ja tavallaan myös ensimmäistä aukeamiskertaansa. Scandinavian Music Groupin levy taas on harmittavan paljon samaa kuin aiemmin, vaikka joitain hyviä ja raikkaita biisejä välistä löytyykin. Ehkä SMG ei ikinä olekaan ollut se rokahtava bändi, joksi sitä monet varmasti luulivat parin ensimmäisen levyn jälkeen.