Vuoden 2013 parhaat levyt
Vuosittaisen listauksen aika. Jos viime vuonna oli hyllyssä 16 uutta levyä, tänä vuonna sama määrä on 15, joista 3 EP-levyjä.
Tarkkaa järjestystä viiden parhaan joukosta on taas kerran vaikea sanoa koska listalta löytyy erilaisiin tilanteisiin sopivaa musiikkia. Lisäksi vuoden alkupuolella julkaistut levyt ovat ehtineet olemaan kauemmin soitossa. Tässä järjestys juuri tämän hetken mielentilassa:
- Sigur Rós: Kveikur
- Ólafur Arnalds: For Now I Am Winter
- Kashmir: E.A.R.
- von Hertzen Brothers: Nine Lives
- Vuokko Hovatta: Minä rakastan ikuisesti
Sijoilla 1–3 olevat olivat julkaisuja tuli odoteltua enemmän tai vähemmän innostuneena.
Sigur Rós ei pettänyt ja Kveikur oli kaikesta bändin muutoksesta huolimatta ehkäpä parempi kuin muutama edellinen julkaisu.
Ólafur Arnalds oli taattua tavaraa ja vaikka vokaalit toivat musiikkiin jotain syvyyttä lisää, odottelen seuraavaksi taas instrumentaalilevyä. Keikka oli hyvä ja kaikesta huolimatta oli kiva yllätys kun Arnór Dankin oli paikalla.
Kashmirin paluu ”käsittelemättömään soundiin” ei iskenyt samalla tavalla kuin Athleten Beyond the Neighbourhood, joka on yksi kestosuosikeista. Levy on kuitenkin taas kerran täynnä hyviä biisejä ja varmasti tätä osaa arvostaa taas enemmän kunhan kuuntelukertoja kertyy.
von Hertzen Brothers toimii varmasti kuten aina. Laajennettu versio on jees, ”sitä samaa” ottaa mielellään neljäsosan albumin päälle, vaikka lisäbiisit eivät välttämättä radiohittikamaa olekaan.
Viimeisenä Vuokko Hovatta, jota tuli aluksi kuunneltua tehokkaasti. Etenkin runolyriikat erottaa albumin edukseen kaikesta muusta paikallisessa mediassa huomiota saavasta musiikista.
Palataan asiaan vuoden päästä.