Lautapelijutut: Fillerit

Arvostele mun peli-ilta -sarjan listojen kesken oli pientä vuoropuhelua fillereiden – siis lyhyiden ja helppojen pelien – tarpeellisuudesta ja paikasta peli-illassa tai ylipäätään pelatessa.

Minä kallistun enemmän siihen koulukuntaan, jolle pelaajien fiilis on merkityksellistä. Minulle lautapelaaminen on suurelta osin sosiaalinen tapahtuma ja koska peliporukkamme koostuu pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän pitkäaikaisista ystävistä, on minulle tärkeää myös se että voin vaihtaa kuulumisia ja muuten vain nauttia hyvästä tunnelmasta kuin se, että jokainen peliminuutti täytetään mahdollisimman tehokkaasti.

Käytännössä normaalit peli-iltamme koostuvat kuitenkin yhdestä pidemmästä pelistä ja mahdollisesti yhdestä tai kahdesta filleristä, vähän miten aikaa sattuu riittämään. Ymmärrän siis myös peliajan optimoinnin tarpeen. Silloin kun saamme porukan kokoon (etenkin jos pelaajia saadaan 4 tai useampi) on yhden pidemmän pelin pöydälle saaminen must, eli ei koko iltaa fillereitä – tai edes superfillereitä, eli kevyitä, mutta jonkin verran pidempään kestäviä pelejä.

Silloin harvoin kun peli-illan aikataulu sallii kahden tai useamman pidemmän pelin pelaaminen saattaa fillereitä olla valikoimissa enemmänkin, mahdollisesti yhden pidemmän pelin vaihtaminen astetta lyhyempään – osanottajien fiiliksen mukaan.

Fillereiden pelaamista rajoittaa joskus myös se, että niitä on pelattu varsinaisten peli-iltojen ulkopuolella esim. perheen tai pelaajiksi tunnistautumattomien ystävien kanssa liikaa. Näistä syistä voi siis olla mahdollista, että peli-illoissamme ei pelata yhtään filleriä, vaikka aika riittäisikin!

7 hyvää filleriä