Pasi Lallinaho

s/KDE/Xfce/

Ubuntuympyrä alkaa sulkeutua. Työpöytäympäristö on nyt Xfce. Keveyttä löytyy, kaikkea toiminnan kannalta oleellista pystyy mukauttamaan.

Eipä tämäkään ihan täydellinen ole. Gnomen ohjelmista jouduin asentamaan gnome-terminalin (miksei millekään terminaalille voi syöttää haluamaansa merkistöä komentoriviargumenttina?) sekä Nautiluksen. Nautiluksen siksi, että haluan ja tarvitsen mahdollisimman yksinkertaisen SSH-klientin, ja mikä olisi yksinkertaisempaa kuin ikkuna, jossa näkyy hakemiston sisältö tavallisen hakemiston tapaan? En halunnut Nautiluksen ohjastavan työpöytää enkä antaa sen jäädä roikkumaan, kun ikkuna on suljettu: nautilus --no-desktop -n ssh://....

KDE:sta täytyy vielä sen verran sanoa, että valinnanvaraa kyllä löytyy ja useita asioita pystyy muokkaamaan. Yksityiskohtaisesti myös, jos haluat muokata sitä, miltä se näyttää. Mutta ei, jos haluat muokata sitä, miten se toimii. Gnomekin oli reippaasti paremmin konfiguroitavissa niiltä osin kuin KDE. Ehkäpä juuri kaiken tuon johdosta koko säätämisrumba oli todellakin säätämistä ja söhläämistä, asetuksia kun tuntui löytyvän siihen ja tähän sieltä sun täältä… Yritä nyt sitten keksiä mitä pitää muuttaa, mitä mikäkin tekee, ja mistä löydät sen paikan, mistä saat tehtyä sen yhden pienen muutoksen, minkä haluat.

Mutta kuten on kaikkien tiedossa (ainakin tämän jälkeen), Ubuntu ei ole ehkä paras alusta käyttää KDE:ta. Mutta jos innostusta löytyy kahlata läpi erilaisia asetuksia, siitä vaan. Kyllä siitä varmaan ihan hienon näköisen saa. Mutta kyllä siitä saa myös raskaan. (Ja onhan se sitä muutenkin.)