Sivarin päiväkirja: 11.10.2006

Viikko jälkeenpäin…

Sivari oli mukavaa aikaa, tutustuin sen aikana uusiin ihmisiin ja loin kontakteja, sain kokea mitä mielenkiintoisempia työtehtäviä sekä iltapäiväkerhon toimintaa pitkäjänteisenä, asevelvollisuus tuli samalla suoritettua ja saatanpa saada vielä asiakkaita uudelle yhtiöllenikin palveluspaikaltani.

Käteen jäi paljon enemmän kuin edes voin itse tajuta. Juuri tällä hetkellä on kuitenkin aika tyhjä olo, kun on kaikkensa antanut, mutta koko juttu meni vain ohi.

Lopetan päiväkirjani siviilipalveluksesta tähän, mutta sisäinen sivarini ei koskaan kuole, siltä ainakin tuntuu vahvasti. Tulen pitämään yhteyttä tuttuihin sivaritovereihini ja palveluspaikan ihmisiin niin paljon ja pitkään kuin on mahdollista. Tulen myös seuraamaan siviilipalveluksen kehittymistä Suomessa ja miksei muuallakin maailmassa ja olemaan tukena niille, jotka haluavat kieltäytyä aseista.

Nyt on kuitenkin aika ladata akkuja tuleviin koitoksiin.

Sivari on sankari
– sivarien sananlasku