Arvostele mun peli-ilta -sarjan listojen kesken oli pientä vuoropuhelua fillereiden – siis lyhyiden ja helppojen pelien – tarpeellisuudesta ja paikasta peli-illassa tai ylipäätään pelatessa.
Minä kallistun enemmän siihen koulukuntaan, jolle pelaajien fiilis on merkityksellistä. Minulle lautapelaaminen on suurelta osin sosiaalinen tapahtuma ja koska peliporukkamme koostuu pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän pitkäaikaisista ystävistä, on minulle tärkeää myös se että voin vaihtaa kuulumisia ja muuten vain nauttia hyvästä tunnelmasta kuin se, että jokainen peliminuutti täytetään mahdollisimman tehokkaasti.
Käytännössä normaalit peli-iltamme koostuvat kuitenkin yhdestä pidemmästä pelistä ja mahdollisesti yhdestä tai kahdesta filleristä, vähän miten aikaa sattuu riittämään. Ymmärrän siis myös peliajan optimoinnin tarpeen. Silloin kun saamme porukan kokoon (etenkin jos pelaajia saadaan 4 tai useampi) on yhden pidemmän pelin pöydälle saaminen must, eli ei koko iltaa fillereitä – tai edes superfillereitä, eli kevyitä, mutta jonkin verran pidempään kestäviä pelejä.
Silloin harvoin kun peli-illan aikataulu sallii kahden tai useamman pidemmän pelin pelaaminen saattaa fillereitä olla valikoimissa enemmänkin, mahdollisesti yhden pidemmän pelin vaihtaminen astetta lyhyempään – osanottajien fiiliksen mukaan.
Fillereiden pelaamista rajoittaa joskus myös se, että niitä on pelattu varsinaisten peli-iltojen ulkopuolella esim. perheen tai pelaajiksi tunnistautumattomien ystävien kanssa liikaa. Näistä syistä voi siis olla mahdollista, että peli-illoissamme ei pelata yhtään filleriä, vaikka aika riittäisikin!
7 hyvää filleriä
Blogissa seuraa pitkästä aikaa jokin muu kuin vuoden päätteeksi tehtävä parhaiden uusien levyjen tai lautapelien listaus. Listauksista ei tosin päästä vieläkään eroon, sillä tällä kertaa vuorossa on Mikko Saaren Lautapelihetken #48 ja alunperin Kai ja Annika Saarron Todellisuuspaon Unelmakattaus -episodin innoittamana listaus peleistä, joita haluaisin pelata neljän henkilön viiden-kuuden tunnin peli-illassa.
Vuorossa on siis Arvostele mun peli-ilta -sarjan oma versioni.
Pelit
- Hansa Teutonica (120 min)
- Power Grid (150 min)
- Powerboats (60 min) …tai joku muu vastaavan pituinen kilpa-ajo
- No Thanks! (20 min)
Pelien kestoihin on laskettu pieni määrä aikaa sääntöjen selitykseen/kertaukseen sekä omalle peliporukalleni tyypillinen pelitahti pidempien pelien parissa.
Perustelut
Hansa Teutonica on syksyllä järjestämämme peliviikonlopun ehdottomasti mielenkiintoisin uusi tuttavuus. Itse pelihän on vanha kuin mikä ja kiinnostuksestakin huolimatta se pääsi pöydälle vasta nyt – viikonlopun aikana tosin kokonaiset kolme kertaa! Peli ei uponnut ainoastaan minulle, vaan lähti ainakin yhdelle ostoslistalle omani lisäksi.
Jos peli onkin teemaltaan, ilmeeltään ja osin mekaniikoiltaan sitä samaa sielutonta kuutioiden työntelyä, ei tästä ainakaan puutu interaktiota pelaajien välillä. Pelissä oleellisena osana onkin muiden pelaajien härnääminen – joko tarkoituksenmukaisesti syrjäyttämällä kaupankävijöitä reiteiltä joille itse haluat tai välillisesti omaa etua havitellen asettamalla omia kaupankävijöitä reiteille jotka eivät välttämättä ole sinulle tarpeellisia.
Kolmen ensimmäisen pelin jälkeen tuntuu edelleenkin siltä että emme osaa pelata peliä oikein. En tarkoita tällä nyt ongelmia sääntöjen tulkinnan kanssa (vaikka pelin säännöt ovatkin harvinaisen epäselvät) vaan sopivan tasapainon löytämistä eri osa-alueiden välillä sekä pelitilanteen lukemista niin, että yksi pelaaja ei pääse joko kehitettävissä taidoissaan tai pelin aikana kertyvissä pisteissä vahingossa liian kauas karkuun.
Mikäli mitään poikkeuksellista ei tule vastaan, tämä tulee olemaan myös paras minulle uusi peli vuonna 2018. Toiveeni onkin että tämä peli saa laajempaa hyväksyntää myös aktiivisessa peliporukassamme.
Power Grid on peliporukkamme kestosuosikki. Se on toistaiseksi kestänyt aikaa paremmin kuin mikään muu peli. Sitä on tullut pelattua viime aikoina harvemmin – peliviikonloppunakin se jäi pelaamatta lähinnä edellä mainitun Hansa Teutonican takia.
Voimaloiden huutokauppa, raaka-aineiden hankinta sekä verkoston laajentaminen kartalla sopivat elementteinä yhteen mainiosti. Lisäosakartat ovat pidentäneet pelin ikää aivan merkittävästi.
Powerboats on listalla paikanpitäjänä jollekin noin tunnin kestoiselle kilpa-ajolle. Tilalla voisi yhtä hyvin olla vaikkapa Flamme Rouge, mutta vain ensin mainittu löytyy kokoelmista.
Powerboats on mielenkiintoinen tapaus. Pelissä on erikoiset kolmisivuiset nopat ja vaikka liikkuminen perustuukin nopilla liikkumiseen, voi nopilla pelkän paiskomisen sijaan taktikoida ja kontrolloida omaa vauhtiaan sopivasti. Jokaisen kierroksen alussa voit valita lasketko tai nostatko noppien lukumäärää yhdellä vai pidätkö sen samana. Kun olet tehnyt tämän päätöksen, pääset seuraavaksi valitsemaan kuinka monta – ja mitkä – nopat haluat heittää. Lopputulos on nopeutesi, jolla liikut eteenpäin joko samaan suuntaan tai 60 astetta jompaan kumpaan suuntaan kääntyneenä. Mikäli nopeutesi on liian kova ajaisit jollakin suunnalla maastoon, täytyy sinun valita jokin muista suuntavaihtoehdoista – halusit tai et. Mikäli kaikki suuntavaihtoehdot tuottavat osuman, joudut valitsemaan pienimmän pahan ja otat lisäksi osumamerkkejä. Kun olet kerännyt näitä kolme, ei sinulla ole enää varaa törmäillä tai aluksesi uppoaa ja olet kokonaan poissa kilpailusta.
Kilpa-ajopelit eivät ole perinteisesti olleen peliporukkamme suosiossa, mutta viime aikoina on pientä lämpenemistä ollut havaittavissa. Laskettakoon tämä jälleen kerran yhdeksi viralliseksi kannanotoksi kilpa-ajopelien puolesta: kyllä näistä monesta pelikin löytyy, kunhan muistaa suhtautua sopivalla asenteella ja vakavuudella.
No Thanks! on toinen minulle uusi peli viime viikonlopulta. Peli on todella simppeli filleri jossa on kohtuullisen suurikin tuurielementti mukana, mutta koska yksi kierros on todella nopea, ei tuuriosuus ehdi hirveästi surettamaan.
Peli löytyy kaupoista nykyään nimellä Oh S#!?. Peliä voi pelata esimerkiksi nappaamalla osa 6 nimmt! -korttipakasta sekä kasa satunnaisia chippejä. Pidemmän päälle en itse yleensä korvikeversioita kuitenkaan jaksa, joten jossain vaiheessa olisi kiva saada tästä ihan oma pakkansa. Toisaalta uuden painoksen teemoitus ei ole mielestäni kovinkaan onnistunut…
Jälkipyykki
Huomionarvoista! Tämän artikkelin raakaversio pelilistoineen on kirjoitettu marraskuun alkupuolella. Julkaisuhetkenä joulukuun alussa on ajatukseni täydellisestä peli-illasta jokseenkin samanlainen, mutta jo muutaman kuukauden päästä se on mitä todennäköisimmin muuttunut.
Tämän listan syntymiseen vaikuttanut keskustelu, listat ja pohdinta sekä itse listan kokoaminen on synnyttänyt sen verran monia ja/tai syvällisiä lautapeliaiheisia ajatuksia, että ne ansaitsevat omat artikkelinsa. Tiedossa on siis luvassa ainakin kolme artikkelia lisää, toivottavasti jokseenkin lähiaikoina. Pysykää kuulolla!
Lopuksi haluan haastaa ajatusleikkiin mukaan myös muut ei-niin-aktiiviset lautapelibloggaajat: minkälainen olisi sinun unelmapeli-ilta 5–6 tunnin ajaksi neljälle pelaajalla?