Nyt on kaksi päivää työpalveluspaikassa eli Lauttasaaren seurakunnassa, ohitse. Paikka vaikuttaa todella mukavalta ja työskentely lasten IP-kerhossa ei varmasti ehdi kyllästyttää vuoden aikana, sen verran persoonia siellä on…
ATK-tunnukset on myös hankittu kirkkoverkkoon (tärkeä osa tylsiä päiviä jolloin syntyy “hyppytunteja” IP-kerhon ja nuorten toiminnan välille). Sen lisäksi olen toki saanut avaimet ja rutkasti oppia siitä, miten kyseisessä talossa toimitaan tiettyjen asioiden kohdalla.
Sosiaalisia kontakteja olen toki myös luonut henkilökunnan sekä muiden paikalla työskentelevien (ja ohjaavien (entisten)) sivareiden kanssa. Tokihan myös lasten kanssa on juteltu ja tutustuttu jonkin verran, mutta kunnon kontaktit taitavat jäädä vasta ensi viikkoon, kun olen enemmän yksin lasten kanssa.
Pääosin siis vaikuttaa todella hyvältä, eikä siviilipalvelus tässäkään vaiheessa tunnu mitenkään huonolta vaihtoehdolta ja valinnalta – ei minulla ole mitään tarpeita laskea TJ-päiviä samalla innolla kuin juipeilla armeijassa… Tämä on oikeasti kivaa!
Toinen maanantai Lapinjärvellä.
Ajan tappamista, sanon minä. Tänään oli pakollinen liikunnantunti (=jalkapalloa, kävelyä tai minigolfia, allekirjoittanut valitsi ensimmäisen) sekä terveystarkastuksen ensimmäinen osa. Molemmat sujuivat ongelmitta ja mukavasti. Hurraa!
Tänään luennolla puhuttiin ennakkoluuloista. Etenkin seksuaalisista vähemmistöistä saatiin aikaan suhteellisen korkealaatuinen keskustelu, vaikka toki ainahan täällä on mukana aika paljon huumoria ja ironiaa (joka ei aina ole hyvä tapa lähestyä asioita).
Haluaisin myös käyttää pienen puheen(tekstin)vuoron täällä olevista ihmisistä, joista ajattelen negatiivisesti. Täällä on ensinnäkin ihmisiä, jotka haluavat selvitä sivarista lusmuilemalla, kokonaan. Ymmärrän, että joku saattaa haluta tuttuun paikkaan työpalvelukseen, jos esimerkiksi kyseinen henkilö on todella ujo. Ymmärrän myös, että kaikki eivät ole tottuneet raatamaan työtä, mutta ei kokonaan tarvitse lusmuta. Sitä paitsi nyt on tilaisuus opetella todellista työelämää!
Täällä on myöskin jonkin verran ihmisiä, jotka halveksuvat toisia sivareita sen takia, ettivät he ole täällä samasta syystä kuin he itse. Niitäkin on, joiden naamalla on koko ajan täydellinen vittuuntumisen ja vittuilemisen (anteeksi kielenkäyttö) ilme. Ei täällä niin hirveää ole, relatkaa pojat! (Näitä ihmisiä lukuunottamatta Lapinjärvellä on itseasiassa aika hauskaa.) Mutta voinhan tietysti olla väärässä. Ihmiset ilmaisevat itseään kuitenkin niin monella eri tavalla…