Valoa Benelux-maiden kansoille!
Ensimmäistä kertaa sitten marraskuun pelipöydällä: Power Grid! Tällä kertaa pelaajia oli kolme, joista yksi ensikertalainen. Ennen laajemman pelin aloittamista pelasimme Saksan kartalla lyhyen harjoittelupelin – siis ensimmäisen tason loppuun.
Itse peli sijoittui tällä kertaa Benelux-maihin. Peliin valittiin kartan keskiosat; punainen, keltainen ja ruskea alue. Jäätyäni ensimmäisessä voimalahuutokaupassa taktisesti viimeiseksi voimalalla 3 rakensin samaisella kierroksella yhteyden Antwerpeniin ja Leuveniin. Tämä osoittautui erittäin toimivaksi taktiikaksi, etenkin kun toisena ollut pelaaja valitsi aloituskaupungeikseen Leiden–Utrecht. Parempien paikkojen puutteessa kolmas pelaaja asettui akselille Breda–Tilburg. Tämä mahdollisti oman laajenemiseni ensimmäisellä tasolla rauhallisessa tahdissa länteen.
Peli eteni kohtuullisen tasaisissa merkeissä aina toisen tason loppuun asti, jolloin pelissä tapahtui muutamakin nykäisy vastapelaajieni toimesta uusien yhteyksien ja voimaloiden rakentamisessa. Nykäys ja vauhdikas liike ei tosin kestänyt kauaa. Syynä tähän oli kaksi seikkaa; ensimmäiseksi, markkinoilla ei ollut yhtäkään voimalaa, joka olisi kasvattanut yhdenkään pelaajan tuotantokapasiteettia; toiseksi, kaikissa pelissä mukana olevissa kaupungeissa oli jo kahden pelaajan konttorit, joten verkoston laajentaminen oli mahdotonta. No entä sitten?
Voimalamarkkinoilta poistui toki yksi voimala joka vuoro, mutta koska uusia ja haluttavia voimaloita ei tullut toviin, siirryimme kaikki täydelliseen ylläpitomoodiin. Peli oli käytännössä pelkkää raaka-aineiden ostamista ja byrokratiaa – valitettavasti – ja minun ilokseni, sillä olin tällä hetkellä viimeisellä sijalla ja pääsin ostamaan raaka-aineita ensimmäisenä. Raaka-aineet kävivät vähiin ja loppuivat lopulta kesken (uudelleen ja uudelleen!). Ensin hiili tyrehtyi, sitten öljy. Lopulta roska, kun toinen vastapelaajista luopui hiilivoimalasta vastaavaan roskavoimalaan saadakseen kohtuullisia tuotantohintoja.
Kun voimalamarkkinoille lopulta tuli voimaloita joista oli pelaajille hyötyä, olin minä etulyöntiasemassa. Oma tuotantokapasiteettini oli jo 17, kun vastapelaajilla se oli 16. Edes 7 kaupunkiin sähköä tuottavalla voimalalla ei mentäisi ohitseni. Lisäksi tulevissa voimaloissa oli kaksi tuotantokapasiteetin 6 voimalaa (hiili ja öljy!), joihin olin heti vaihtamassa mielelläni, kunhan ne tulisivat myyntiin. Lisäksi jokaisella pelaajalla oli niin paljon ”ylläpitovaiheessa” saatua rahaa ettei yhteyksien rakentaminen uusiin kaupunkeihin olisi ongelma – edes minulla, vaikka tässä pelin vaiheessa minulla oli yhteys vain 13 kaupunkiin.
Ja niinhän siinä kävi, että vein voiton; muut pystyivät päivittämään voimalaverkostonsa 17 kaupungin tuotantokapasiteettiin, kun minun kapasiteettini oli 18; lisäksi voimaloissani oli tarpeeksi raaka-aineita, koska olin päässyt ehdottomaan etulyöntiasemaan pelin suvantovaiheessa. Minä siis voitin tuottamalla sähköä viimeisellä vuorolla 18 kaupunkiin, mutta koska toisten pelaajien tuotanto oli sama, ratkaisi raha voiton. Toiseksi tulleella pelaajalla oli 17 kaupungin lisäksi 401 (!) elektroa, kolmanneksi tulleellakin yli 250.
Oli hienoa saada Power Grid pelipöydälle pitkästä aikaa. Pelin hidastuminen sen myöhäisessä keskivaiheessa oli hieman ärsyttävää ja harmittavaa etenkin kun olimme valinneet Benelux-kartan siksi, että sen piti tarjota nopeahkosti etenevä peli. Vaikka tuon ylläpitovaiheen kahlasikin nopeasti lävitse, katosi pelistä se intensiteetti joka yleensä porukkamme PG-herruudesta taistellessa on esillä. Eipä tuo ollut kuitenkaan yhtä pitkä ja puuduttava maratonsessio kuin Kiinan kartta pitkine alkuvalmisteluineen.
Edit: Niinhän siinä pääsi käymään että yli puolen vuoden pelaamattomuus aiheutti muistivian. Pakasta unohtui poistaa 8 voimalaa. Kyseinen muutos olisi nopeuttanut pelin loppua huomattavasti. Tällä muutoksella olisin mahdollisesti jäänyt toiseksi (tai silti voittanut – minulla oli kuitenkin suurin kapasiteetti voimaloissani). Tärkeintä on kuitenkin että kaikilla oli mukavaa. Ehkäpä vielä tärkeämpää on tietää, että tälle jumittamiselle oli jokin muu syy kuin se, että tuolla kartalla vain tuppaa käymään niin.
Sama kartta täytyy ottaa joskus uudelleen eri pelaajamäärällä. Tänäänkin alkuperäinen suunnitelma ja tavoite oli vähintään neljä pelaajaa, mutta aikataulut ja elämä eivät antaneet periksi, joten kolmella mentiin. Ainakin porukassa on yksi ensikertalainen vähemmän ensi kerralla.
Uutta sessiota on tiedossa pikapuoliin, mahdollisesti jo ensi viikolla. Mukana mahdollisesti muitakin (uusiakin!) pelejä. Tervetuloa mukaan; kutsua lähtenee semivakiosallistujille.
Pyrin tulevaisuudessa kirjoittelemaan sessioista enemmän artikkeleita ja saattaapa mukana olla jossain vaiheessa myös kuvia, jos joku (mukaanlukien minä) niitä ottaisi omasta tai minun aloitteesta.