Popparienkeli lopettaa

On jälleen yhden levykaupan kuolemisen aika. Viiskulman suosikkiliikkeeni Popparienkeli lopettaa toimintansa tämän kuun lopussa.

Vaikka Poppari ei ole ikinä ollut itselleni se number one of all record stores, on se tarjonnut erittäin hyvää ja ystävällistä palvelua. Harvassa paikassa ihan tosissaan voi käydä niin ystävällisen ja lämminhenkisen keskustelun tiskillä kuin Popparissa. Lisäksi etenkin käytettyjen levyjen valikoima on ollut lyömätön ja lähinnä siltä puolelta hankintoja onkin tullut tehtyä. Joskus tietty myös uusia levyjä hieman halvempien hintojen perässä, kun kerran niin lähekkäin kaupat ovat.

Periaatteessahan levykauppojen lopettamisesta ei tulisi ruikuttaa kun tilaa valtaosan kaikista julkaisuistaan itse netistä, useimmiten ulkomailta. Syy on kuitenkin selvä: huomattavasti halvemmat hinnat. Euron tai parin hintaeron voi viellä niellä ostaessaan levyn ”paikallisesta”, mutta kymmenen euron hintaero 20 euron levystä on yksinkertaisesti liikaa. Poikkeuksena on tietysti suomalaiset albumit, jotka on lähes poikkeuksetta pitkälti saman hintaisia levykaupoissa kuin netissäkin. Tämä asia tuskin muuttuu koskaan. En syytä levykauppiaita, mutta ketä sitten pitäisi syyttää?

Toinen syy levykaupoissa käymisen vähenemiseen on yksiselitteisesti se, että kokoelmassani on jo lähes kaikki sellaiset levyt, jotka haluan (tietoisesti) siihen kuuluvan. Käytettyjen levyjen selaaminen ei tuota varsinaisesti mielihyvää, kun ei sieltä voi löytää mitään erityistä aarretta joka on etsintälistalla. ”Uusia” artistilöytöjä ei juuri ole. (Tähän on osittain tietysti syynä myös se, että itselleen uutta musiikkia ei ehdi kuunnella samalla tahdilla jatkuvasti. Toisaalta isohko levykokoelma asettaa ehkä hieman kovemmat laatukriteerit uusille tulokkaille. Mene ja tiedä.)

Oli miten oli, jatkossa yksi lenkki puuttuu levykauppakierroksesta. Täytyypä ehkä käydä Popparissa vielä kerran. Ehkäpä Record Store Day -keikalla, ironisesti.