Virtualisoinnista

Olen pitkään käyttänyt VMWare Playeria virtualisoidakseni Windows XP:n Photoshopin käyttöä varten. Viime yönä asensin kuitenkin koneeseeni VirtualBoxin.

VMWaresta irti

Kun olin päivittänyt järjestelmäni Jauntyyn alkoi VMWaren kanssa olla ongelmia. Kernelimoduuleita sai olla kääntämässä, virtualisointi oli hidasta ja epävakaata – jopa niin epävakaata että se kaatui useasti ja muutaman kerran vei koko järjestelmän mukanaan. Suoranaisesti tämä ei ollut syy, miksi halusin vaihtaa virtualisointiohjelmistoani, halusin vain jotain toimivaa.

Jo ennen Jauntyyn päivittämistä PS:n käyttö oli lähes mahdotonta eikä sitä voinut hyvällä tahdollakaan kutsua vakaaksi. Vaihtoehtoja oli ja olin niihin tutustunutkin – oli kai tarkoituksellista, että ajatus vaihtamisesta sai kypsyä rauhassa. Koska VBox oli ollut viime aikoina eniten esillä, päätin kokeilla sitä.

VirtualBoxin asennus

VirtualBoxin asennus Ubuntuun oli helppoa. Koska tarvitsin suljetun lähdekoodin version USB-tuen takia, sain asennettua VBoxin suoraan pakettilähteistä (repository). Itse Windows asentui yhtä jäykästi kuin yleensä, mutta VBoxista ei aiheutunut erityistä haittaa, päinvastoin. Itse Windows ei edes halunnut uudelleenrekisteröintiä. Lopulta kun Windows oli asentunut kokonaisuudessaan päivityksineen, pääsin asentamaan VBoxin lisäosat Windowsiin. Tämän asennuksen jälkeen olin varma, että olin löytänyt ohjelmiston, jonka takia haluan pitää Qt-kirjastot asennettuina.

…ja ne uskomattoman toimivat ominaisuudet

VBoxissa on varsin onnistuneita ominaisuuksia ja ne toimivat. Jaetut kansiot toimivat käytännössä suoraan – käyttöä helpottaa, kun kansiot liittää Windowsin verkkokansioiksi komennolla net use x: \\vboxsvr\sharename.

Seamless mode ylitti kaikki odotukseni. Voin käytännössä käyttää Windows-ohjelmiani Linux-ohjelmien keskellä. Tulitestikin saatiin, kun testasin ja optimoin erään nettisivuston toimimaan myös IE6-selaimella. Hommaan meni puolitoista tuntia sivutyöskentelyineen – vanhalla tavalla olisi varmasti mennyt päälle kaksi – jos vertailukelpoista aikaa oltaisiin edes saatu.

Aiemmin mainitsemani USB-tuki vaati pientä omatoimisuutta, mutta lähti toimimaan heti ensimmäisellä kerralla vaadittavat toimenpiteet tehtyäni.

Kyky suorittaa

VirutalBox käyttää vieraskäyttöjärjestelmälle allokoidun muistin aina absoluuttisesti kokonaan ajon alusta loppuun ja käyttää suoritinta vähintään yhtä paljon kuin VMWare. Tämä tietysti harmittaa ja vaikeuttaakin työskentelyä jonkin verran, mutta tärkeintä on se, että työskentely sujuu kaikenkaikkiaan suurinpiirtein sujuvasti.

Sujuva onkin hyvä sana kuvaamaan VBoxin toimintaa. Resursseja kuluu, mutta niitä ilmeisesti käytetään hyvinkin viisaasti. En ole huomannut, että VBox olisi kertaakaan pätkinyt tai jumittanut kuten VMWare lähes jatkuvasti viime aikoina on tehnyt.

Lopuksi

VMWare Player ei toki ole parasta, mitä VMWare tarjoaa, mutta se on ilmaista, kuten VirtualBox. En ole kertaakaan käyttänyt muita VMWaren tuotteita, joten en osaa sanoa niiden toimimisesta tai toimimattomuudesta mitään, eikä tämä arvio ole sen takia täysin puolueeton eikä täysin läpiviiltävä. Silti olen sitä mieltä, että kaikkien kanattaa edes kokeilla VBoxia. VBox oli minulle oikea vaihtoehto. Roma victor!