Lautapelijutut: Kartat peleissä

Ainakin osittain Power Gridin asettaman esimerkin johdosta tunnen vetoa peleihin, jotka pyörivät tavalla tai toisella kartan ympärillä – ja joihin kartta vaihtamalla saadaan uusia vivahteita pelin ydintä sen suuremmin muuttamatta. Muita esimerkkejä vastaavista peleistä kokoelmassani ovat Concordia, Hansa Teutonica ja Steam. Muun muassa kartoilla saavutettava pelien pidempi keskimääräinen käyttöikä tukee myös kiinnostustani ja tavoitettani syventyä yhteen pelimaailmaan enemmän toistuvien pelikertojen muodossa.

Pienenä käänteenä tämän artikkelin listaus on otsikoltaan menetetyt mahdollisuudet, eli pelit joissa on mukana kartta, jonka toinen puoli on häpeällisesti joko jätetty tyhjäksi tai täytetty geneerisellä grafiikalla sen sijaan, että sinne olisi sijoitettu toinen kartta. Kuten aina, lista on täysin subjektiivinen ja käsittelee aihetta oman suhteellisen kapean näkökulmani kautta.

Kolme menetettyä mahdollisuutta

• Menolippu: Eurooppa. Peruspelien ongelma on sentään korjattu uudemmissa lisäosissa.
• Milestones. Pelissä ei ole varsinaista karttaa (enemmänkin rakentelualusta), mutta jo ensimmäisen pelikerran jälkeen jäi olo että tässä vaihtelu virkistäisi – toisen puolen maisemassa voisi olla vaikkapa järviä ym. rakentamista estäviä maastonmuotoja. Ehkäpä tämä sopisi paremmin joko pienille pelaajamäärille ja/tai taktisempaan peliin?
• On the Underground. Toisen kartan puuttuminen harmittaa tämän pelin osalta kaikkein eniten, koska peli on meillä kotona kestosuosikki, jota vaimokin pelaa mielellään. Sebastien Bleasdale on jopa suunnitellut tähän Pariisiin sijoittuvat lisäosakartan, mutta karttaa ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu – edes yksinäisenä lisäosana. Fanikarttojakin tähän löytyy; yksi Berliiniin sijoittuva jopa omasta prototyyppikansiosta.