Sivarin päiväkirja: 12.9.2005

Toinen maanantai Lapinjärvellä.

Ajan tappamista, sanon minä. Tänään oli pakollinen liikunnantunti (=jalkapalloa, kävelyä tai minigolfia, allekirjoittanut valitsi ensimmäisen) sekä terveystarkastuksen ensimmäinen osa. Molemmat sujuivat ongelmitta ja mukavasti. Hurraa!

Tänään luennolla puhuttiin ennakkoluuloista. Etenkin seksuaalisista vähemmistöistä saatiin aikaan suhteellisen korkealaatuinen keskustelu, vaikka toki ainahan täällä on mukana aika paljon huumoria ja ironiaa (joka ei aina ole hyvä tapa lähestyä asioita).

Haluaisin myös käyttää pienen puheen(tekstin)vuoron täällä olevista ihmisistä, joista ajattelen negatiivisesti. Täällä on ensinnäkin ihmisiä, jotka haluavat selvitä sivarista lusmuilemalla, kokonaan. Ymmärrän, että joku saattaa haluta tuttuun paikkaan työpalvelukseen, jos esimerkiksi kyseinen henkilö on todella ujo. Ymmärrän myös, että kaikki eivät ole tottuneet raatamaan työtä, mutta ei kokonaan tarvitse lusmuta. Sitä paitsi nyt on tilaisuus opetella todellista työelämää!

Täällä on myöskin jonkin verran ihmisiä, jotka halveksuvat toisia sivareita sen takia, ettivät he ole täällä samasta syystä kuin he itse. Niitäkin on, joiden naamalla on koko ajan täydellinen vittuuntumisen ja vittuilemisen (anteeksi kielenkäyttö) ilme. Ei täällä niin hirveää ole, relatkaa pojat! (Näitä ihmisiä lukuunottamatta Lapinjärvellä on itseasiassa aika hauskaa.) Mutta voinhan tietysti olla väärässä. Ihmiset ilmaisevat itseään kuitenkin niin monella eri tavalla…