Tjoop. Hieman vastahakoisesti vaihdoin työpöytäympäristöäni Gnomesta KDE:hen. Ja eihän se ihan ongelmitta sujunut.
Ensimmäinen ongelma ilmaantui asennuksen jälkeisessä käynnistyksessä. Kubuntu ei osannut antaa NVidialleni oikeaa ajuria, jonka johdosta graafista työpöytää en nähnyt lainkaan eikä teksti-TTY:istäkään ollut apua, kun olivat täynnä pystyraitaa. Tästä onneksi selvittiin vain pienellä säikähdyksellä, kun Ilmari itse saman kokeneena osasi sanoa ratkaisun ongelmaan heti – asennetaan Live-CD:n avulla uusi ajuri.
Seuraava ongelma ilmaantuikin KDE:n paneeleiden kanssa, enkä tiennyt pitäisikö saman tien palata takaisin Gnomeen… Ongelmana oli siis ettei itse juuri luomaansa paneelia pystynyt konfiguroimaan suoraan. Kyseessä oli kuitenkin vain pienehkö bugi, jonka ratkaisi KDE:n paneelien uudelleenkäynnistys. (Onkohan kaikissa paneeleissa jotain vikaa?)
KDE:n oletuspakettienhallintasofta Adept oli hidas ja aika lailla sekava – asennetaan Synaptic ja tehdään siitä oletus. Ihmisten paljon kehuma Konsole oli täysi floppi; se ei tunnista linkkejä eikä kopioi tekstiä leikepöydälle valitsemalla teksti – ominaisuudet joita ilman et voi elää kerran niitä käytettyäsi. Asennettiin siis gnome-terminal, paluuta vanhaan siis…
KDE:n perusteemat oli myöskin aika omituiset ja etenkin ikkunoiden kontrollointinappulat (palkkiin, koko ruutu/palauta/sulje) olivat liian leveät ja matalat. Käänsin itse human-bluen KDE-Lookista, nyt nappulat näyttää siltä kuin pitääkin (eli samalta kuin ennen). Kaiken kaikkiaan muokkasin teemasta aika lailla samanlaisen kuin Ubuntussa olin pitänyt, sillä poikkeuksella että nykyinen teema on sinisävyinen. Ihan ok tämäkin, mutta eipä siinä rusehtavassakaan ollut valittelemista. Oli oikeastaan aika mukava silmälle. Asia, jota en ilmeisesti pysty muuttamaan on KDE:n menu, joka on aika lailla ruma sekä muistuttaa Windowsia ehkä hieman liikaa.
Noh, suurempi ongelma jota en ole vielä ehtinyt ratkaisemaan on se, että sulkiessa konetta kone ei sammu kunnolla. Tai ei ainakaan viime kerralla tehnyt sitä. Ja käynnistettyä se uudelleen muutamia asetuksia oli kadonnut ja jouduin tekemään ne uudestaan. Ei hyvä, mutta toivottavasti ei ole toistuvaa tuo.
Joitain pikkujuttuja pitää vielä katsella ja fiksailla, mutta eiköhän tämä tästä. On tässä jotain sellaistakin, mistä tykkään, mitä ei Gnomessa ollut.
Windows-puolen selaimissa ei juuri tekstin antialiasointia ole näkynyt. Microsoft lähtee ensimmäistä kertaa tähän peliin uudella selaimellaan, Internet Explorer 7:lla. Mutta ensivaikutelma ei säväytä.
Vertaan heti alkuun IE7:n antialiasointia Firefoxin (Linux) antialiasointiin. Vertailukohteeksi mukaan otin myös Firefoxin Windows-version antialiasoimattomat tekstit. Jo fonteissa on kieltämättä eroja, mutta vertailussa olen käyttänyt Linuxilla fontteja serif ja sans-serif (viittaavat normaaleihin päätteellisiin ja päätteettömiin fontteihin) sekä Windows puolella mielestäni toimivampia fontteja Georgia ja Verdana.
Tässä kuva kolmen selaimen tekstin tulostuksesta sivulle:
Windows-käyttäjille ensimmäinen vasemmalta näyttää varmaan luontevimmalta ja kaksi oikealla olevaa jopa utopistisiltakin. Antialiasoidussa tekstissä ei ole ennen kuin olisi tarpeellista käyttää pieniä fontteja. Siis oikeasti pieniä. Mutta sellaista tarvetta ei juuri webissä ole, joten teksti toimii ihan hyvin.
IE7:n antialiasointi näyttää jo hieman pehmeämmältä ja sillä pienet fontit on luettavia. Silmään pistää kuitenkin välittömästi ensinnäkin sans-serif -otsikon iso koko ja todella kömpelö ulkomuoto. Myös itse antialiasointi näyttää rumalta, pehmennys kun tuntuu olevan hieman oranssihtava tekstin väristä huolimatta. Yleisasusta huokuu myös jotenkin vielä antialiasoimattoman tekstin jäänteet, en tiedä miksi.
Firefoxin (Linux) antialiasointi sen sijaan toimii oikeastaan täydellisesti. Teksti on vielä hieman pehmeämpää kuin IE7:n antialiasoima, mikä toisaalta syö todella pienien fonttien luettavuutta mutta tuo normaalikokoiseen tekstiin pehmeämmän tunnun. Itse antialiasointi ottaa myös huomioon fontin värin, mikä tekeekin suuren eron. Sinisen tekstin reunan pehmennys todella näyttää siniseltä pehmennykseltä eikä oranssilta roippeelta. Sans-serif -otsikko on omaa luokkaansa.
Toki Pentti Peruskäyttäjä ei tällaista eroa välttämättä edes huomaa, tai siitä välitä, mutta ainakin omassa silmässäni erot on valtavia. Kirjoituksen ei olekaan tarkoitus olla mikään Linux-over-Windows tai Firefox-over-IE (vaikka voitte sen puolestani myös niin tulkita, mikäli haluatte), vaan katsahtaa hieman selaimien tekstintulostusta. Kaikki tämä kun vaikuttaa lähes joka ikisen sivun ulkonäköön.
Mikäli teillä on siihen mahdollisuus, suosittelen testaamaan netin käyttöä (sekä tietysti tätä sivua) Linux-koneella, jotta näkisitte miten kaikki toimii käytännössä — antialiasoidun tekstin näkeminen toiminnassa kun on aika kaunista, vaikka itse sanonkin. Kaikesta IE-vieraantumisestani huolimatta toivon, että antialiasointi saadaan toimimaan mahdollisimman usealla selaimella, myös IE7:lla, täysin oikein.
Se siitä tekniikkahöpötyksestä.